No on suunitelma! Meinaan juhannus suunnitelma! Yleensä kun pitäisi suunnitella jotain tai on sovittua tekemistä niin mua stressaa niin paljon etten pysty elämään sen ajatuksen kanssa, että pitää tehdä jotain sovittua. Se on aivan kamalaa. Tämä asia onkin yksi harvoista asioista jonka suunnittelu ei minua ahdista! Se asia on parhaan kaverin näkeminen! Ainoa ongelma on se, että asumme niin kaukana toisistamme, onneksi molemmat olemme jo täysi-ikäisiä joten on helpompaa järjestää tapaamisia, nyt juhannuksena vietämmekin juhannusta meillä!😊 On todella todella helpottavaa, että tiedän voivani olla oma itseni eikä ole tarvetta esittää olevani mitään muuta tai pakottaa itseäni jaksamaan sen enempää kuin muutenkaan! Tämä seura on kyllä sellainen, että siinä jaksaa todella hyvin, se tuntuu helpottavalta kun voi vain olla olematta mitään sen kummempaa mitä oikeasti on. Voin kertoa kaiken mitä ajattelen ja tulen aina ymmärretyksi. Moni on varmasti siitä samaa mieltä, että on ihana tulla ymmärrettyksi ja saada tukea niissä asioista joista puhuu. ❤
Usein tulevat juhlat ja erityiset päivät ahdistavat minua myös siksi, että tuntuu kuin pitäisi tehdä jotain erityistä tai mennä johonkin erityiseen paikkaan. Sellainen stressi on todella turhaa, mutta samalla todella puuduttavaa ja vaikeaa käsitellä. Vaikka järkevällä mielellä tietää, ettei ole pakko tehdä mitään, mennä mihinkään tai edes eväänsä hetkauttaa ellei halua. Silti tuntuu kuin itse olisin joku poikkeus tai minun pitäisi aina olla johonkin menossa tai jotain tekemässä. Yleensä tälläisen stressin alla murrun kokonaan ja tuntuu kuin haluisi vain nukkua koko päivän, kuitenkin kuin päivä taas tulee niin jaksaakin tehdä jotain JOS se ei ole aiemmin sovittua eikä siitä ole tarvinnut stressata. Jos asia tai tekeminen on aiemmin sovittu, on vissi asia, että se ahdistaa tavalla tai toisella. On ikävää kun ei oikein pysty miettimään tulevia päiviä eikä sopimaan mitään, on vain pakko aina sanoa, että sovitaanko jos katsotaan sitä sitten. Toisaalta onhan se hyväkin elää vain hetkessä, mutta olisi kiva joskus suunnitellakin jotain. Toivon pystyväni vielä joskus sopimaan jotain vaikka viikon päähän tai edes olla stressaamatta siitä, että herätyskello soi tiettyyn aikaan ja silloin on avattava silmänsä. Olisi myös ihana tunne, kun pystyisin koulun alussa olla stressaamatta jokaisesta aamusta ja ottamaan vähän rennommin, etten enää olisi päivittäisen stressin vanki. Tiedän, että sen eteen on tehtävä järjettömästi töitä ja kaikki stressit on käytävä läpi. Sekin joskus stressaa kuinka paljon minulla on vielä töitä tehtävänä siihen , että voin sopia asioita eikä kaikki ala ahdistamaan tai stressaamaan. Välillä tosiaan stressaa ja ahdistaa lähtökohtaisesti kaikki, sellainen tilanne on niin kukuttava, ettei sitä voi jaksaa hetkeäkään ja silloin menee hermo ja kaikki tuntuu menevän pyllylleen. Moni voi ihmetellä nyt, että miten jonkun asian sopiminen tai vaikka kaverin näkeminen voi olla niin rankkaa. Voin kertoa, että kyllä se on. Kun on muutenkin välillä sellaisessa tilassa, ettei jaksa ajatella kuin korkeintaan pari tuntia eteenpäin, niin muiden tulevien asioiden suunnittelu tuntuu ylitsepääsemättömältä. Nyt vain täytyy kestää tämä tilanne ja tehdä töitä päästääkseen tälläisestä tilanteesta pois. Jossain vaiheessa tulee varmasti se hetki kun taas pystyy miettimään ja suunnittelemaan asioita. Kun on aikasansa stressannut, suunnitellut ja ahdistunut niin palaa loppuun ja joutuu tähän tilaan. En suosittele, älkää kokeilko kotona! Toisaalta onneksi tämä tapahtuu nyt eikä enää pitkity, kun nyt tästä voi päästä eroon eikä vaan jatku samalla tavalla enään. Mikään ei kestä ikuisesti, ei tälläiset ahdistukset ja stressitkään kun vain tarpeeksi tekee töitä niin pääsee varmasti eroon! Kuten olen monesti sanonut niin teen mitä vaan normaalin elämän puolesta, eikä normaaliin elämään kuulu ainainen ahdistus ja stressi! Pakko vain kestää tilanne ja saada itseään ensin muuten parempaan kuntoon, niin voi alkaa miettimään tälläisiäkin asioita ja miettimään elämää eteenpäin. Pakko myöntää, että nyt alkaa taas stressaamaan tämä kaikki. Tämän kirjoituskin ja kaikki. Mitä kaikkea pitäisikään tehdä, mihin pitäisi mennä, kenelle kaikille pitää toivottaa hyvää juhannusta ja mitä vielä kaikkea. Nyt täytyy vetää henkeä ja muistaa, että en voi edes suunnitella mitään jos olen tälläisessä kunnossa henkisesti mutta myös fyysisesti. Sitäpaitsi elämässä on kaikkein tärkeintä, että ensin itse voi hyvin! Ennen ei voi olla hyvä muille tai suunnitella mitään tulevaa. Eiköhän se hetkessä eläminenkin ole monesti myös hyväksi.😊
Eiköhän kaikki yritään elää hetkessä, eikä suunnitella tai mietitä tulevia päiviä tai tekemisiä. Kaiken ehtii kyllä, nyt ei ole pakko eväänsä hetkauttaa, ollaan vaan ja muistetaan että tämä hetki on tässä. Oma hyvinvointi pitää laittaa etusijalle, jos muut eivät sitä ymmärrä niin se on muiden häpeä. Oikein rentoa ja stressivapaata juhannus kaikille. ❤
Ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiä! Ite elän myös kokoajan tollasessa ”pakko-maailmassa”. Kaiken tekee vaan sen takia, että on pakko. Tai vaikka ei olisikaan, siitä pystyy aina itse tekemään jollain tavalla vastenmielistä pakkopullaa. Kirjottelen myös täällä blogia (Pilviä ja päivänpaistetta) jos kiinnostaa käydä lukemassa samantyyppisiä tekstejä 🙂
Kiva kuulla ja toisaalta myös ikävä kuulla et jollakin on samanlaisia tunteita. Toi on niin totta et vaikkei oliskaan pakko niin aina kaikesta saa niin pakon oloista. Sitten kun keksii itse jonkun jutun mitä jaksaa tehdä vaikka 5 minuuttia niin sen ajan onkin ihan jees ja taas saattaa alkaa tuntua pakolta. Kiinnostaa todellakin! Seurailen aktiivisesti sun blogia!