Tässä illalla kirjottelin vielä tästä päivästä, joten halusin sen jakaa teille.
” Tänään on väsyttänyt, ahdistanut ja masentanut. Mietin mielessäni: Olenko menossa takaisin sinne synkkyyteen? Vai onko vain tätä väsymystä? Mutta ei, en halua enään sinne pohjalle, sillä en tiedä kestäisinkö sitä enään. Onneksi parempia päiviä on ollut enemmän, mutta silti mietin, onko ne totta? Vai onko ne päivät ollut aidosti hyviä vai olenko vetänyt sen vanhan suojakilpeni ylleni? En tiedä.
Tämä sairaus on niin vaikeaa. En enään tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tuoko nuo lääkkeet vain sen hyvän olon, mutta mitä jos niitä ei olisi, mitkä olisi ne minun aidot tunteeni ja oloni?
Tiedän että ne auttavat nyt, mutta täytyyhän minun osata käsitellä ne vaikeat asiat oikeasti. Ilman mitään kemikaaleja jotka auttavat nyt selviämään. Tiedän että sen aika ei vielä ole, sillä en siihen vielä pysty. Sen aika tulee joskus.
mutta mitä tapahtuu mielelleni silloin? Olenko oppinut antamaan anteeksi vai romahdanko uudestaan?
Tulevaisuus pelottaa sillä en tiedä haluanko kohdata niitä vaikeita asioita, aidosti ja oikeasti
voisiko joku vain tyhjentää ne muistot?
Ei…ei voi.”
Terveisin: Tanja 🙂
Toivon sulle paljon voimia ja helpotusta oloosi <3 Onneksi on kuitenkin ne lääkkeet, jos/kun ne auttaa selviämään päivästä toiseen. Vaikeastakin masennuksesta voi toipua, kokemusta on. Usko pois, elämällä on sulle vielä paljon hyviä päiviä annettavanaan 🙂
Voi olet ihana! <3 ihan samat ajatukset mulle! Voimia ja jaksamista taas toivottelen ja pidetään yhtä! 🙂
Kiitos ihana Oona. Sie olet niin ihana <3. ja yhtä pidetään aina sielunsisko 🙂
Ymmärrän sun ajatuksiasi lääkkeistä hyvin! Noin mäkin ajattelin tämän polkuni alussa, halusin pian eroon lääkkeistä ja kohdata oikean minäni. Nyt olen oppinut että ei ne lääkkeet peitä sitä oikeaa itseä, mutta niiden avulla voi jaksaa olla tässä hetkessä, käsitellä niitä asioita jotka ovat nyt tärkeitä. Ei myöskään ole tappio, jos joutuukin syömään lääkkeitä vaikka loppuelämänsä, niinkin voi käydä – mulla taitaa olla tämän kaksisuuntaisen kanssa niin. Masennus on mulla niin lähellä koko ajan, en pelkää sitä enää. Voimia sulle! <3
Kiitos Mintti sinulle kommentistasi! Kommentisi oli rohkaiseva kiitos siis siittä.:) Olen nyt ajatellut asiaa, että nämä lääkkeet nyt auttavat olooni niin miksi niitä siis lopettaisin. Sen aika tulee sitten kun on tullakseen. Voimia myös sinulle <3
Oon tällhetkellä täysin samassa tilanteessa. Muutaman vuoden masennus pysynyt ”kurissa” nyt syksyllä tuli taas romahdus.
Oon lopettelemassa masennuslääkkeitä. Mietityttää, pärjäänkö ilman lääkkeitä vai romahdanko? Miten tunnen asiat sitten… Tsemppiä sulle!!
Tsemppiä myös sinulle! <3. Nämä asiat ovat vaikeita, mutta ajan kanssa ne toivottavasti helpottavat 🙂