Me menemme suunnilleen samaan aikaan nukkumaan, sänkyyn kymmeneltä ja hieman lukemista ennen unen tuloa, toivottavasti yhdentoista maissa.
Sinä heräät aamulla virkeänä klo 7-8 maissa – Minä jatkan uniani noin kymmeneen, sillä tarvitsen unta lähes kellon ympäri.
Sinä olet kymmeneen mennessä tehnyt jo vaikka mitä, käynyt suihkussa, vienyt koirat ja syönyt aamupalaa, käynyt joogassa… – Minä heräilen tahmeasti ja hitaasti kymmenen maissa.
Sinä syöt yhdentoista kieppeillä lounasta – Minä vien koirat ulos ja sieltä tultua ruokin ne ja sitten on oman aamupalani aika, kello on jo puolipäivä kun olen saanut aamupalan syötyä.
Sinä voit sopia aamupäiväksi tapaamisia ja menoja – Minä joudun näkemään hurjasti vaivaa että saan itseni valmiiksi edes kahdeksitoista, sitä ennen olevat tapaamiset ja muut ovat todella vaikeita, koska herääminen on hidasta. Ja veroa pitää maksaa syvänä uupumuksena kun unta ei ole tullut tarpeeksi.
Sinä saatat iltapäivällä tavata tuttujasi tai harrastaa jotain, kierrellä kaupoissa – Minä jään aamupalan jälkeen sohvalle ja joko torkun, katselen telkkaria tai luen, siihen asti kun pitää viedä koirat iltapäivälenkille.
Sinä varmaan käyt illansuussa kaupassa ja laitat ruokaa – Minä käyn pienen lenkin koirien kanssa ja toivon että sitä ruokaa on vielä jäljellä mitä hyvänä päivänä tein ison annoksen, jottei joka päivä tarvitse käyttää energiaa kokkaamiseen.
Iltaisin sinä voit harrastaa monenlaista ja käydä vaikka teatterissa – Minä istun sohvalla ja katson telkkaria tai luen, tai otan torkut.
Illalla voit myös käydä viihteellä ja juhlia aamuun asti – Minä kammoan pelkkää ajatustakin, ihanaa ettei tarvitse lähteä minnekään.
Ennen nukkumaanmenoa sinä peset meikit pois ja harjaat hampaasi – Minä käyn koiralenkillä ja hyvänä päivänä jaksan harjata hampaat, en joka ilta, enkä jaksa pestä meikkejä pois, jos olenkin jaksanut jostain syystä meikata.
Jos sinulla oli työpäivä niin töiden jälkeen olet voinut käydä kaupassa, nähdä ystäviä tai käydä jossain harrastuksessa – Minä työpäivän jälkeen istun sohvannurkkaan, enkä liiku siitä ennen koirelenkkiä jonka jälkeen nukkumaan – vain herätäksen aamulla taas hyvin väsyneenä.
Tämä tarina ei ole liioilteltu, se on minun elämääni, joka päivä. Kerran viikossa jaksan käydä kaupassa, kerran viikossa ehkä nähdä ystävää, pari kertaa vuodessa jaksan käydä elokuvissa. Enimmäkseen istun sohvalla. Koska muuta en jaksa.
Onneksi on kuitenkin ne koirat, jotka pitää lenkittää. 🙂 Kiva kuulla kuulumisiasi, onneksi jaksoit kirjoittaa tänne. 🙂
Kiitos Tepa! todellakin, koirat ovat niin hyvä syy edes käydä ulkona päivittäin, ilman niitä varmaan istuisin sisällä monta päivää peräkkäin <3