Elämää sohvannurkassa

Aika usein mä mietin että arvostavatkohan terveet ihmiset elämäänsä tarpeeksi? Sitä että työpäivän jälkeen jaksaa ja voi harrastaa, tehdä kotitöitä ja ruokaa ja nähdä ystäviään? Kodin saa pidettyä siistinä ja kaapeissä ruokaa ja vaatteet puhtaina? Voi matkustella ja käydä teatterissa ja leffassa ja ravintoloissa syömässä?

Noiden asioiden tärkeyden huomaa ainakin silloin kun niihin ei enää kykene.

IMG_2674
Koirien kanssa ulkona, Pixu rakastaa lunta!

Työpäivinä mä en tee juuri mitään muuta kuin ne työt. Ja vien koirat ulos, koska ne on mun vastuullani -ja tykkään kävellä rauhallisesti ulkona, se tekee hyvää mun mielenterveydelle, vaikka fyysisesti olisikin välillä liian raskasta. Työpäivä imee musta kaikki mehut, en jaksa sen jälkeen käydä kaupassa tai tehdä ruokaa. Tai nähdä ystäviä, puhumattakaan harrastuksista. Juuri ja juuri jaksan maata sohvalla ja katsoa telkkaria, ja usein nukahdan siihen hetkeksi. Kun oikein pinnistelen saan illalla pestyä naamani ja hampaani ja sitten nukkumaan. (joskus en jaksa noitakaan..)

Vapaapäivinä pitää sitten tehdä kaikki mikä jäi tekemättä työviikkona. Yhtenä päivänä käyn kaupassa. Yhtenä päivänä saan ehkä tehtyä joitain kotihommia. Yhtenä päivänä hoidan puhelinasioita ja yhtenä päivänä teen nettijuttuja. Ja toivottavasti yhtenä päivänä näen jotain ystävää. Tai sitten en, ikävän usein joudun perumaan sovittuja juttuja, kun en jaksankaan. Vaikka haluaisin kyllä.

Hieman välillä stressaa kun tekemättömien asioiden listaan kertyy useita tehtäviä asioita. Haluaisin tehdä ne vapaaviikolla, mutta joskus töistä toipumiseen menee niin monta päivää, etten saakaan tehtyä listan asioita. Ja usein ne on sellaisia jotka on vaan pakko tehdä, kuten laskujen maksu, lääkäriaikojen varaaminen, reseptien uusinta yms. jotkut siivoujutut jätän ihan suosiolla vain tekemättä. Meillä ei ole imuroitu joulun jälkeen ja asunnossa on useita tavararöykkiöitä jotka odottavat sellaista päivää että niille jaksaisi tehdä jotain. Olisi ommeltavaa ja korjattavaa ja kirppikselle menevää vaatetta ja tavaraa…mutta siellä ne odottavat kasoissa ihmepäivää jolloin jaksaisin jotain. Täällä kodissa alkaa olla sellainen kaaos että ahdistaa.

17d058d6-e882-41a8-9724-a5afb55cb815
Elämää sohvannurkassa

Jos vapaaviikolla en saakaan tehtyä asioita, niin tulee taas työviikko ja uusia asioita tulee listaan ja se vain paisuu ja paisuu…Tuntuu että pää poksahtaa joku päivä kun listat vain kasvavat ja pullistuvat.

Nyt on menossa vapaaviikko ja mä ajattelin että synttäripäivänä olisi kiva käydä syömässä ulkona, mutta en sitten jaksanutkaan ajatusta lähteä ulos syömään. Eli ei menty. Joskus kun en jaksakaan käydä kaupassa sinä päivän kun pitäisi, me ollaan muutama päivä ilman lämmintä ruokaa….

Toivottavasti ihmiset arvostaisivat elämänsä pieniä asioita ja tekemisiä, arjen sujuvuutta ja sitä että jaksaa tehdä kivoja asioita. On todella haasteellista totutella siihen ettei pystykään, vaikka haluaisi ja muistaa kuinka ennen pystyi ja jaksoi.

 

3 kommenttia

  1. maaria sanoo:

    Moi!
    En tahdo mitenkään pahoittaa mieltäsi, mutta kun sain sen käsityksen että asut avomiehesi kanssa, niin onko siivous, kaupassa käynti jne. pelkästään sinun vastuullasi? Toivottavasti ei, sillä minulla itselläni on mm. bipolaarihäiriö ja fibromyalgia ja elin vuosia suhteessa, jossa koti ja lemmikit oli lähes kokonaan minun vastuullani. Puolisolla olisi ollut aikaa ja jaksamista, kun oli kotona. Itse opiskelin ja työharjoittelin. Se oli kamalan raskasta aikaa. Nyt olen sinkkuna ja oireilen vähemmän, jaksan hoitaa lyhyen työviikon, jossa lyhyet työpäivät, kodin ja lemmikin 🙂 Voimia sinne!

    • mintti sanoo:

      Hei Maaria! Meillä on sellainen tilanne että miehenikin on sairas. Molemmilla on erilaisia kausia, huonoja ja vähän parempia ja teemme voimiemme mukaan. Jos molemmilla on heikko kausi, niin paljon ei tule tehtyä, mutta jos vointi paranee niin sitten jotain jaksaa tehdä. Meillä on ihan hyvä työnjako, ja alusta asti oli selviö että koirat on mun vastuulla ja enimmäkseen kaupassakäynti, mies tekee sitten oman osuutensa, mm. laittaa ruokaa ja tiskaa enemmän kuin minä 🙂 Ymmärrämme toisiamme hienosti, kun kummallakin on haasteensa.

Kommentointi on suljettu.