Siis ei ole todellista! Just kirjoitin pitkän tekstin ja sitten se hävisi! Ihan puh vain – taivaan tuuliin, mystiseen bittien avaruuteen…
Se siitä sitten, en jaksa kirjoittaa uudelleen, eikä se varmaan kovin mielenkiintoista ollutkaan, pohdin vain itsestään huolehtimista, miten tärkeää se on ja miten vaikeaa joskus…vaikka sen pitäisi olla ykkösasia aina.
Noh, tästä tulee nyt pettymyksen siivittämä tynkä ja laitan piristykseksi kuvan mun Mikystä, joka aina haluaa aamulenkin ja aamupalan jälkeen heti syliin. Sille on tärkeää täyttää kaikki tarpeet, ensin fyysiset tarpeet lenkillä, liikunnan tarve ja kakkimisen tarve, sitten ruuan tarve ja heti kun ne on täytetty niin vielä hellyyden ja sylkyttämisen tarve <3 Mun viisas pikku Mikyläinen <3
Koitan jaksaa kirjoittaa lisää lähipäivinä, kun on vielä pari päivää vapaata taas ennen seuraavaa työviikkoa, aurinkoa elämiinne ihmiset <3