”Mä haluaisin täältä pois..” – Minne?
”Jonnekkin missä ei tarvis tuntee tätä hirveetä tuskaa ja ahdistusta.” – Missä semmonen paikka on?
”En mä tiedä, mutta aijon ottaa selvää.” – Miksi?
”Sitä ei voi selittää. Kukaan ei voi tuntea just samalla lailla kuin mä tunnen. Kukaan ei voi tietää mitä taistelua mä käyn mun pään sisällä.” – Ei niin. Oletko jo satuttanut itseäsi?
”Olen. Se fyysinen kipu korvaa hetkellisesti sen henkisen helvetin. Vaikka sattuu, se sattuu vähemmän kuin mitä joudun päivästä toiseen kestämään. Se vie hetkeksi jonnekki muualle.” – Mitä jäisit kaipaamaan?
”…Sitä kun joku saa hymyilemään ja nauramaan, sitä kun joku kietoo kätensä oikein tiukasti mun ympärille ja sanoo et välittää, sitä ku mut valtaa outo ja pehmeä tunne.. rakkaus.” – Oletko varma, että noita asioita on siellä minne olet menossa?
”Ihan varmasti on. Pelkkiä noita asioita. Mun kärsimys loppuu. En syytä ketään. Mä toivon et ihmiset ymmärtäis. Mun on aika lähtee. Mut mä tiedän et me nähdään vielä..”
Itsemurha tarkoittaa itsensä tahallista surmaamista.
Itsemurhaa edeltää usein tukala olotila, josta ihminen ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan miljoona ihmistä maailmassa vuodessa yrittää itsemurhaa ja siinä onnistuu vuosittain noin 800 000 ihmistä. Suomessa itsemurhia tehtiin vuonna 2014 alle 800.
Lähde Wikipedia.
Jokainen, joka on joutunut kokemaan läheisensä itsemurhan tai sen yrityksen, voisi samaistua tarinan kysyjän rooliin. Jokainen, joka on joskus miettinyt/yrittänyt itsemurhaa, voisi samaistua tarinan henkilön rooliin. Jokaisen tarina on erilainen, jokaisen tuntemukset ovat omanlaisiaan. Jokainen itsemurha on liikaa. Liikaa näyttöä siitä, että täällä voidaan pahoin. Joku on pielessä. Jonkun avunhuutoihin ei vastata kun taas joku saa kaiken mahdollisen tuen, mutta valuu silti synkkyyteen. Miksi? Miksi kaikki eivät saa kokea yhtälailla onnellisuutta?
Usein etsimme syyllistä. Meidänhän täytyy saada joku asiasta vastuuseen! Yhteiskunta? Me itse? Ketä voimme surun ja kaipuun keskellä syyttää… Miten voisimmekaan antaa anteeksi? Ymmärtää? Meidän perimmäinen ja luonnollinen tehtävämmehän on suojella itseämme ja jatkaa sukua. Niinhän?
Ehkä synnyin tällaiseksi,
kuolemankin ystäväksi.
En kestäisi ikuista elämää, iloitsen kun päättyy matka tää.
Nuori olen täynnä voimaa, joka päivästä löytyy taikaa.
Tuntuu vain taivaalliselta, ettei tarvitsisi ajatella.
Kuolleena en toivois onnea, en koskaan kärsis surua.
Ei tarvitsis kai tuntea, lainkaan mitään tunteita.
Mutta tästä kädestä ei lähde kuolema, unissani en kutsu kylään.
En muita tahdo satuttaa, jättää jälkeä syvää.
Itsemurha onkin mulle pakoportti pahojen, pelottavan elämän mä kuljen läpi hymyillen.
Kielletty portti, Nina Rigel.
Tämä aihe on nyt ollut täällä blogien puolella aika paljon esillä, joten ajattelin itsekin siitä kirjoittaa. Itse olen tehnyt nyt 4h työharjoittelu päiviä ja olo on ollut aika samanlainen, väsynyt ja uupunut. Viime yönä en nukkunut juuri lainkaan ja tänään päänsärky on valtava, joten jäin suosiolla täksi päiväksi kotiin. Iltapäivällä on vielä dialektinen terapia ”taito-ryhmä”, josta saimme viimeksi kotiläksynkin. Aiheena: ”kuinka ajatella ja toimia dialektisesti”? (Dialektiikka auttaa meitä pysymään pois äärimmäisyys ajattelusta ja kulkemaan keskitietä pitkin ajattelussamme ja toiminnassamme. Se on maailmankuva ja keino ratkaista erimielisyydet ja etsiä totuus.) Sopii siis myös tämän postaukseni aiheeseenkin.
Haluan omistaa tämän tekstin itsemurhan uhreille. Heidän läheisilleen. Heitä kaipaaville. Mikään ei tuo heitä enää takaisin. Mutta voimme silti heitä yhä rakastaa. Yrittää oppia ymmärtämään. Olkoon he nyt rakastettuja, onnellisia ja turvassa.
Tää oli vaan niinku hyvä teksti. Muuta ei voi sanoo
Kiitos! 🙂
Hyvä teksti!
En tiedä mitän kiittä, oon ilonen että oon hengissä kaikista niistä itsemurha yrityksistä huolimatta. Paras ystävä lähti omankäden kautta pian 4vuotta sitten…..
Minäkin olen iloinen puolestasi. Voimia! <3
Tuo runo kosketti niin syvälle<3
Olet ihana ja rohkea 🙂
Ps: en jaksanu kirjautua sisään 😀
Ai se tuliki automaattisesti 😀
😀
Iso kiitos!! 🙂 <3