Otsikolla tarkoitan lähinnä sitä kun oma raja tulee vastaan. Jos olet nähnyt ”Pirates of the Caribbean -maailman laidalla” tiedät mitä tarkoitan. Raja jonka takana on pudotus tyhjyyteen. Kun omat voimavarat yksinkertaisesti loppuvat. Kun täytyy kurottautua oman maailman laidalle ja sen yli. Niin minulle kävi tällä viikolla.

Uskon että jokaisella ihmisellä on omat voimavarojensa rajat, jotka ovat muokkautuneet elämän polkujen mukana. Toiset ovat tulleet vahvoiksi ja periksi antamattomiksi, kun taas toiset herkiksi ja haavoittuvaisiksi. Meidän rajoja elämä koettelee korkealta ja kovaa jos niin voisi sanoa. Joskus tulee raja vastaan. Mitä sitten?

”Maailman laidalla” oloni tuntui hyvin tyhjäksi. Kuin minusta olisi puristettu kaikki ulos ja sen jälkeen vaadittu vielä kahta kauheammin asioita. Kuin olisin seissyt kädet ojossa tässä risteyksessä huutaen ”antaudun”.

Miten päädyin tähän? Vaadin itseltäni liikaa. Annoin pitkään jatkuneiden pahojen olotilojeni viedä minut tänne. Viha. Viha tätä tunteiden myrskyjä kohtaan, jotka lukemattomia kertoja iskee vasten kasvoja ilman armoa. En voi syyttä ketään muuta kuin itseäni.

Pitkästä aikaa minut nostettiin jälleen vedestä kun olin hukkumaisillani. Pitkästä aikaa taistelin rajalla mutta en tippunut sen toiselle puolelle vaan sain venytettyä sitä. Olen taas vahvempi. Olen taistellut oman maailmani laidalla ja tullut takaisin voittajana. Kiitos siitä rakkaiden ihmisten ympärilläni. Yksin en olisi jaksanut.

Huh tulipahan hengellistä tekstiä!! Toivottavasti juuri sinä sait tästä tekstistä jotain itsellesi. Vaikka me kaikki koetaan tämä elämäntaival hyvin erilailla, loppuen lopuksi samassa veneessä me ollaan. Voimia ja tsemppiä jokaiselle omissa taisteluissaan!