Menneisyyden vanki?

Ensinnäkin täytyy kiittää teitä jokaista, joka luitte minun edellisen tekstini jonka voit käydä lukemassa täältä. Ihan huippua miten tekstini vaikutti lukijoihin ja sain ihania kommentteja ja samankaltaisia tarinoita! Suuri toiveeni oli juurikin se, että kuinka pienistä hyvistä asioista voi löytää elämänilon ja kuinka vahvana voi kaikista omista taisteluistaan selvitä, mutta myös saa luvan kanssa olla heikko. KIITOS ja voimahalaus jokaiselle sairaankauniille!

Tähän tekstiin haluan tuoda näkökulman kuinka minun sairauteni kanssa kamppailut vaikuttavat läheisiini, eritysesti kanssani asuvaan kumppaniini. Olen jo aikaisemmin blogissani maininnut, että minulla on masennus ja ahdistus/paniikki häiriö, sekä valtavan suuri riittämättömyyden tunne. Minulla on myös uniongelmia ja keskittymisvaikeus, joka näkyy mm. opiskelussa ja esiintyy levottomuutena. Olen myös hyvin herkkä ja stressaan paljon. Olen super tunnollinen joka kostautuu väsymyksenä. Tämä väsymys on ollut nyt matkassa jo pitkään.

Meidän pihalla vartioi koirien lisäksi muumipappa!
Meidän pihalla vartioi koirien lisäksi muumipappa!

Minulla oli eilen lääkärikäynti ja katsoimme lääkityksen tilanteen. Syön tällä hetkellä siis unilääkettä sekä ahdistukseen ja masennukseen tarkoitettua lääkettä. Annosta nostettiin muutama viikko sitten ja nyt pohdittiin keinoja millä saataisiin tämä suuri väsymys kuriin. Lääkärin mielestä unilääke jota söin saattoi vaikuttaa myös vielä päivällä, joten päätimme vaihtaa sen ”vähemmän väsyttävään” valmisteeseen. Nyt katsotaan miten se lähtee vaikuttamaan. Aloitan parin viikon päästä avohuollossa ”Taito-Ryhmän” jossa käsitellään mm. tunteiden hallintaa, menneisyyden kipeitä asioita ja niistä eteenpäin pääsemistä, myönteistä ajattelutapaa ja paljon muuta! En malta odottaa, juuri tuollaista toimintaa olen kaivannut. Saamme myös kotitehtäviä ja toiminta kestää kaiken kaikkiaan vuoden! Tapaamisia on kerran viikossa pari tuntia kerrallaan. Lisäksi jatkan terapiakäyntejä ja lääkärin kanssa lääkityksen seuraamista.

Tunnollisuuteni takia olen lähes aina pitänyt sovituista tapaamisista kiinni, pitänyt ystäviini yhteyttä ja nähnyt heitä. Joskus viestiin vastaamisissa saattaa mennä päivä tai parikin, mutta aina olen vastannut! Joskus saatan katsoa viestin, mutta väsymyksen takia siirrän siihen vastaamista. Haluan, että tilani takia ystäväni ”kärsisivät” mahdollisimman vähän, mutta niiltäkään ei voi välttyä. Joskus olen joutunut lähtemään kesken kaiken tilanteesta pois, perunut sovittuja näkemisiä tai ollut illanistujaisissa poissaolevan oloinen. En halua pilata kenenkään päivää enkä fiilistä. Se saa minut ahdistumaan vain enemmän.

Kuinka tämä kaikki sitten vaikuttaa kanssani asuvaan poikaystävääni? Minulla tuli idea eilen illalla tätä aihetta miettiessäni, ja kuka olisikaan paras tästä asiasta kirjoittaa kuin itse asianomainen! 😀 Sainkin pienen juttutuokion jälkeen suostuteltua maestron avautumaan miehekkäällä tavalla ja tässä olkaa hyvä, poikaystäväni vastaa kysymykseen kuinka sairauteni vaikuttaa häneen?

Kuinka tyttöystäväni sairaus vaikuttaa minuun? Tuohon kysymykseen en olisi voinut vastata vielä puolivuotta sitten, koska en vielä tiennyt asiasta oikein mitään. Olemme nyt seurustelleet Oonan kanssa vuosi ja 3 kuukautta. Seurustelun alkuvaihe oli hyvin haastavaa, koska silloin ihmettelin ja kummastelin kuinka herkästi Oona otti kaikki asiat ja miten vahvat reaktiot olivat. Silloin jo mieleeni tuli lause ” Tämä ei ole normaalia”. Kaikesta huolimatta silloin jo rakastin Oonaa niin paljon ja tiesin, että jos taistelen ja annan tukea ja voimaa asiaan mitä itse en vielä tiennyt, niin jossain vaiheessa Oona on valmis avautumaan. Mielessäni pidin aina lauseen ”kaikella on tapan järjestyä” ja sillä sain voimaa taistella suhteemme eteen. Avautumiseen meni aikaa puoli vuotta mutta kyllä se kannatti. Silloin kun Oona kertoi mitä hän on kokenut ja kertoi sairaudestaan yritin ymmärtää mitä Oona joutuu kokemaan ja kuinka se vaikuttaa häneen. Vasta lähiaikoina olen ruvennut ymmärtää ja sisäistää asiaa.

Kävin joku aika sitten Oonan kanssa terapiassa jossa hän käy ja siellä oli yhdessä esitteessä kysymys: Kuinka sairaus nimeltä ”menneisyytensä vanki” vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin?
Siinä vaiheessa mietin kuinka se vaikuttaa minuun ja mitä se tekee minulle. Mietin asiaa pitkään ja yhden pahan riitamme aikana sain kysymykseen vastauksen kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Olen oppinut seurustelun aikana joustamaan ja katsomaan asioita monipuolisemmin. Olen oppinut iloitsemaan pienemmistä asioista ja kunnioittamaan Oona enemmän. Olen huomannut että reagoin eritavalla tilanteisiin joissa Oona ahdistaa. Reagoin rauhallisemmin, enkä enää ihmettele miksi näin käy. Joudun antamaan kaikki voimani ja tukeni Oonalle silloin kuin hänen voimansa ovat lopussa ja hän on murtumassa. Miksi teen näin? Miksi annan kaikki voimani Oonalle ja itse menen murtumispisteeseen? Koska kun olemme samassa tilassa vedämme yhtä köyttä ja sillä tavalla nousemme yhdessä valoa kohti. Olen tämmöisen tilanteen jälkeen hyvin väsynyt ja rikki, mutta olen oppinut normalisoitumaan nopeasti (kiitos siitä rakas).Joudun antamaan Oonalle enemmän huomiota ja tarkkailemaan häntä kuinka hän jaksaa, mutta onneksi meillä on koiria koska näen koirista minkälainen vointi Oonalla on (koirat reagoivat hänen mielentiloihin). Mitä olen sitten oppinut Oonan menneisyyden vankina olemisesta?
Sen kanssa eläminen ei ole helppoa ja ilman tukea sekä turvaa ja apua on vaikea jaksaa. Siksi haluan antaa tukea ja turvaa sinulle ja tulen aina antamaan. Rakastan sinua ikuisesti Oona.

06a362d81131f5159bd0b3217f29320c

Näin lopussa haluankin kiitää omasta puolesta teitä lukijoita ja jakajia sekä teitä kaikkia sairaankauniita, sittä että olette lukeneet Oonan blogia ja antaneet Oonalle voimaa ja turvaa kommenteilla sekä auttaneet pääsemään menneisyyden vankina olemisesta. Kiitos <3.

4 kommenttia

  1. Tuija sanoo:

    Hienoa saada kuulla että sinulla on tuollainen poikaystävä, avoimin mielin yhdessä kulkeminen ja toiseen turvautuminen ja auttaminen on hyvän parisuhteen a ja ö,

    • Oona sanoo:

      Näinhän se on, on mulla kyllä ihana mies!! Kiitos rakas Tuija! <3

  2. Elisa sanoo:

    Aivan ihana teksti voimia teille molemmille. Onneksi olet löytänyt noin ihanan miehen rinnallesi 🙂 <3

Kommentointi on suljettu.