Meillä äitienpäivä on samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Olen suurimman osan lasten elämästä ollut heidän kanssaan kolmestaan. Mikä tahansa on ongelma, ilo tai suru, minä olen se joka sen näkee tai jolle se kerrotaan sekä etsitään tukea ja turvaa.

Joinakin päivinä, äitinä ja ainoana aikuisena olo, on uuvuttavaa. Jotkut päivät ovat täynnä huutoa, hampaiden kiristelyä, unohdettuja täysiä kahvikuppeja ja toiveita pienestä omasta rauhasta (voitaisiin vaikka aloittaa yksin vessassa käynnistä, kyllä oikeasti parin minuutin vessarauha on ihana asia!). Toiset päivät ovat taas eri maata; ei huutoa, ei erotuomarina toimimista, halauksia, hymyjä ja mieleistä tekemistä.

Mutta ehdottomasti ihanimpia asioita minun elämässäni on äitiys. Kun lasten pienet kädet kietoutuvat ympärilleni ja pieni suu sanoo hennolla äänellä ”Äiti rakastan sinua. Olet paras!” – on parasta mitä tiedän.

Äitinä olo on pelottavaa ja voimaa vaativaa hommaa. Itse olen huomannut siltikin saavani voimani juurikin äitinä olosta. Nuo pienet ihmisen alut luottavat minun kykyihin, minun osaamiseeni hoitaa tämä homma. Toisaalta lapseni ovat opettaneet sekä kasvattaneet minua. Ilman heitä en ehkä välttämättä olisi täällä. He katsovat minua lapsen rehellisin silmin täynnä rakkautta, luottamusta, hyväksyntää, ihailua sekä iloa siitä, että olemme perhe.

Lapseni ovat opettaneet minulle mitä on ehdoton oikea rakkaus, elämäni suurin vastuu sekä kuinka pitkälle pystyn olosuhteiden pakosta venymään. Vielä joskus toivon oppivani heiltä sen armollisuuden minua itseäni kohtaan. Lapseni ovat ainoat, jotka eivät vaadi minua muuttamaan itsestäni mitään, ei grammaakaan eikä senttiäkään. Heidän silmissään olen se ihminen johon voi luottaa, joka hoitaa kaiken ja tekivät he mitä tahansa, he tietävät, etten koskaan lakkaa rakastamasta heitä.

Olen heidän epätäydellisen täydellinen äitinsä  

Hyvää äitienpäivää meille kaikille äideille, stay strong!

xoxo Henu