Kiire, kipu ja vuosipäivä

Heissan igen! Viimesimmästä kirjoituksesta onkin kulunut jo lähemmäs kolme viikkoa, mutta kiirettä on oikesti pitänyt. Aloitin työharjoittelun paikallisessa ravintola-baarissa ja töitä on tarkoitus tehdä koko kesä 21 opintopisteen eteen. Eli siis 375 tuntia kaiken kaikkiaan. Ensimmäinen viikko oli rankin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tottua kolmivuoro työhön. Ensimmäinen yövuoro kuitenkin oli hirvein, 10 tuntia jaloillani tuntui reumaatikon nivelissä aika rajusti. Nilkkani olivat kirjaimellisesti paskana ja itkuksihan se meni kun pääsin kotiin vaille viisi aamulla. Ensimmäisen viikon uitin nilkkoja jäävesi sankossa töiden jälkeen kivun lievittämiseksi.  Koska käytin humiraa monta vuotta, olin melkein unohtanut miltä kipu tuntuu. Jäävesi sankko on tullut jälleen tutuksi samoin ice bagit, polvi ja nilkkatuet. Anyway, kipu ei kuitenkaan ole äitynyt niin pahaksi että harkitsisin humiran takaisin ottamista. Aijon pärjätä vain trexanin avulla, sillä pystyn toimimaan täysin ja kantamaan tarjotinta ilman ongelmia. Kolmea lautasta kerralla tämä tarjoilija ei kuitenkaan näillä reumaatikon sormilla rupea kantamaan. 

KValokuva0511iire ja kipu ovat siis olleet olennaisia asioita viimeaikoina, mutta tänään on myös mun ja kavernooma numero ykkösen viisivuotispäivä. 5.7.2011 on päivä, jota on vaikea unohtaa. Koska tänä päivänä viisivuotta sitten heräsin leikkauksen jälkeen teho valvonnasta pääpaketissa ja kipulääkehuuruissa.           Elämä on muuttunut huimasti viidessä vuodessa, ja ehkä viimein tunnen olevani täysin sujut kaiken kanssa jollain tavalla ja onnellinen, kaikesta paskamyrskystä huolimatta. Ei tässä kannata tuhlata aikaa negativiiseen itsesääliin. Kuva siis viitisen vuotta sitten leikkauksen jälkeen kun olin siirtynyt jo osastolle toipumaan. Tikkejä oli yhteensä 24 ja kannan ikuisesti pitkää kuoppaista arpea päässäni. Hiusten väri vaihtui myös heti kun haava oli parantunut tarpeeksi hiusten värjäystä varten.

Vaikka olen tehnyt töitä hullunlailla, on kesästäkin tullut vähän nautittua. Juhannuksen vietin ystävieni luona Tampereella ja en malta odottaa ilosaari viikonloppua Joensuussa. Olen saanut 4 päivää vapaata töistä ja olen niin innoissani lähdössä menettämään festari neitsyyttäni. Vaikka olenkin Pohjois-karjalasta kotoisin, ilosaarirockissa en vielä kertaakaan ole käynyt. Työt menee niin paljon nopeammin kun on jokin tapahtuma mitä odottaa.  Jokatapauksessa, käväisin myös Helsingissä genetiikan laitoksella kuulemassa geenitutkimuksen tulokset ja niistä aijon kertoa lisää heti seuraavassa postauksessa. Asiaa nimittäin riittää.

IMG_20160702_171919 IMG_20160626_130616

Till next gång! 🙂

 

2 kommenttia

  1. Tepa sanoo:

    Minulla on edessä jo 10. Ilosaarirock ja joka vuosi on ollut mahtava meno – tulet varmasti nauttimaan festarista! 🙂

    • Emily sanoo:

      Kiitos! Olen ehkä huonoin ikinä vastaamaan kommentteihin, mutta joo! Oli mahtavaa! 🙂 Varmasti ensi kesänä uudelleen

Kommentointi on suljettu.