Voivatko silmät tippua päästä väsymyksen takia?

Ihan älyttömäksi on mennyt tämä nukkumisen määrä. Toki elämässäni on muita häiriötekijöitä (kuten jääkiekko, köh) tällä hetkellä, jotka viivyttävät nukkumaan menemistäni. Katson pelit tunnollisesti ja kun pelaamiset on ohi, suljen saman tien television. Aamulla herätessäni on olo, etten olisi nukkunut edellisenä yönä tuntiakaan. Töistä päästyäni nukahdan istualtani keittiön tuolille, sohvalle, pallojakkaralleni.. ja saatan ihan hyvillä mielin vetäistä vahingossa tunnin päiväunet. Jos alkaa väsyttämään kesken päivän, yritän tehdä jotain joka pitäisi minut liikkeessä tai virkeänä. Askel hidastuu viimeistään eteiseen tai johonkin muualle, ja on aivan pakonomainen tarve mennä lepäämään.
Väsymistäni tuntuu lisäävän jalkojeni kovat säryt sekä silmieni kuivuminen. Silmäoperaatioideni jäljiltä minulle on tullut Saharan aavikkoakin kuivemmat silmät sekä varmasti allergia lisää silmieni kuivumista. Vaikka läträisin silmätippoja ja hoitavia mömmöjä tunnin välein silmiini, silmät on ja pysyy kuivina (jota silmälääkärikin kummasteli). Jalkasärkyjä olen yrittänyt hoitaa mahdollisimman vähällä kipulääkityksellä, yleensä lepo ja pieni venyttely kipujen salliessa auttaa. Olen niin perkeleen väsynyt, että ei kiinnosta olla missään sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, ei kiinnosta tehdä mitään hauskaa ja ajatus lämpimän peiton alla köllimisestä on parasta mitä tiedän. Ärsytyskynnys madaltuu, töissä vituttaa entistä enemmän ja ihmiset joiden kanssa minun pitäisi olla tekemisissä, ärsyttävät. Ärsyttää yöllä rääkyvät lokit, idiootit ihmiset, tietyömaat ja ikuinen jonottaminen kaupan kassalle. Ärsyttää, kun en jaksa merkata verensokereitani vihkoon. Ärsyttää. Ja väsyttää.

Yritäpä tätä tilannetta sitten selitellä ihmisille kun ei vain jaksa nyt toistaiseksi. Ihmiset, jotka eivät paini terveyden kanssa päivittäin ja elämä on yhtä jogurtin syömistä kultalusikalla, eivät ymmärrä miten totaalisen selkäranka poikki ihminen voi olla. ”No mikset tuu?”, ”Mikset sä muka jaksa, sähän oot nuori!!!1”, ”oot tylsä ku et jaksa” ovat hyvinkin tuttuja, ärsyttäviä lauseita. Näille ihmisille jotka minua eivät tunne, en edes vaivaudu avaamaan sanaista arkkuani, että miksi juuri tänään en jaksa kuunnella, tulla ja mennä. Velvollisuuteni toki hoidan, mutta mielelläni kaiken ylimääräisen skippaan nyt toistaiseksi hetkellä eteenpäin. Ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää. Mitä näille ihmisille voi sanoa, ilman että he vetävät pussillista pakasteherneitä nenäänsä? Olen kokenut myös hyväksi vaihtoehdoksi olla kommentoimatta mitään, siinäpähän sitten selän takana miettivät mikä minua vaivaa.

Tällä hetkellä olen niin turhautunut töihini, yksin olemiseen, pääkaupunkiseutuun ja ihmisiin, että vaihtelu tekisi kyllä hyvää. Odotankin kesäloman alkamista ja olen päätynyt siihen tulokseen että jos saan muualta töitä, en jatka nykyisessä työpaikassani. Tämä työ verottaa todella paljon ihmistä, itse työ on mielenkiintoista ja haastavaa. Alun perin sydämeni kuitenkin sykkii toisen tyyppiselle työlle ja tykkään pitää aivoni virkeänä oppimalla lisää asioita. En oikein muutenkaan tiedä, olenko nyt niin hyvin viihtynyt pk-seudulla. Ei tämä minulle ennestään tuntematonta seutua ole ollut, mutta olen saanut kuulla aika rankkaakin kuittailua mm. maalaisuudestani (murteeni on edelleen aika vahva ja ajattelen aika paljon esimerkiksi kotiseutuni kohtaloa hallituksen murroksessa joka on ihmisten mielestä turhaa ajateltavaa..) sekä ulkonäöstäni (muilla paikkakunnilla asuessani en ole hirveästi törmännyt näin avoimeen ”haukkumisen kulttuuriin”). Olen saanut selkeytettyä tavoitteitani tulevaisuuden suhteen ja mitä elämältäni haluan, eikä tällä hetkellä pk-seutu niihin kuvioihin suuresti kuulukaan.
Toki ajatukseni voivat vielä matkan varrella muuttua, mutta tällä hetkellä tuntuu että on taas vain aika lähteä. Väsyneenä turhauttaa enemmän. Yritän vielä kesälle puristaa loputkin lääkärinkäyntini (mm. silmätautien poliklinikalle, diabeteslääkärille, vuosiverikokeisiin jne.) koska terveydenhoitoon olen ollut kohtalaisen tyytyväinen täällä. Minne ikinä tämä ”uusi tie” minua viekään, toivon, että saan laadukasta hoitoa myös jatkossakin.

Nyt kun olen saanut turhautumiseni purettua tänne blogiin, tahdonkin toivottaa aurinkoista ja mukavaa viikonloppua teille kaikille! Tänään lähden juhlimaan ystäväni valmistumista sairaanhoitajaksi. Taas on se aika vuodesta, kun juhlakausi alkaa valmistujaisten merkeissä. Itsekin aikalailla tasan kuusi vuotta sitten valmistuin ammattiopistosta ja vuosi sitten valmistuin ammattikorkeakoulusta. Haluankin onnitella kaikkia valmistuvia näin kevään korvella! Samalla sanon; hyvää viikonloppua kaikille!