KELA. Tämä on aihe, joka nostaa aina karvatpystyyn, niin hyvässä kuin pahassa. Samoin kuin KELA:n kirjekuori, se on aina yhtä jännitysnäytelmää aukaista, mitä se sisältää.
Itselläni tullut monet hylkäykset kuntoutustuesta. Asiasta valittanut ja siitä siirtäneet asian eteenpäin ratkottavaksi. Alkuvuotena sain viime vuoden, siis 2016 tammikuussa laitetun hakemuksen päätöksen muutoksenhakulautakunnalta, päätöstä ei muutettu vaan pidettiin hylättynä. Samaan aikaan tänä vuonna laitoin uuden hakemuksen kuntoutustuesta, jälleen tuli hylkynä takaisin ja valituksen jälkeen lähti lautakuntaan elämään omaa elämäänsä.
Tilanteesta tekee haastavan, kun diagnoosia jahdataan edelleen. Nyt viimeisimpään B-todistukseen oli onneksi vaihtunut aikaisempi määrittelemätön selkäsärky rappeumaksi. Tästä onnellisena päätin laittaa sairauspäiväraha-hakemuksen vetämään. Olen sairauspäivärahaa saanut sen 300pv samasta sairaudesta, pidin vaadittavan tauon, hain uudelleen ja se hylättiin. Sanoivat, jos löytyy muutoksia ym niin sen perusteella voi sitten hakea uudelleen. Minäpä sitten tosiaan hain, kun muutosta on tapahtunut. En liikaa kuitenkaan uskaltanut odottaa, onneksi.
Viime viikolla kävin katsomassa omista tiedoista olisiko päätöstä jo tullut, olihan se…. HYLÄTTY!
Ja miksikö tällä kertaa oli hylätty, koska ammatti kohdassa lukee kotiäitä! Se sama ”titteli” on ollut B-lausunnoissa ”ammatti”-sarakkeessa siitä asti, kun olen sairauslomalle äitiyslomalta jäänyt eli hmm….vuodesta 2013 alkaen. Tähän ei ole koskaan ennen vedottu. Enkä ole kotiäiti, vaikka äiti olenkin. Mutta tosiaan, kertovat että ammattini on kotiäiti ja katsovat että olen kykenevä tekemään kotiäidintyötä ja siihen verrattavaa työtä, eikä sairauteni oikeuta näiden puitteissa sairauspäivärahaan.
Kuntoutustukien hylkäyksessä vetoavat koulunkäynninavustajan työhön, että olen kykenevä tekemään kyseistä työtä tai siihen verrattavaa työtä. Olen kyllä sitäkin työtä tehnyt. Ennen äitiyslomaa olin kouluavustajana työkokeilussa 2011-2012 lukuvuoden. Eli en varsinaisessa työsuhteessa. Tarkoitus oli opiskella kyseiselle alalle, mutta terveydentilan huononnuttua sekään ei ollut enää mahdollista. Uudelleenkouluttautuminen jäänyt muutenkin, kun sopivaa alaa ei löydy.
Aina tuntuu löytyvän jokin porsaanreikä minkä turvin voivat tehdä hylkäyksen. Koulutkseltani olen ompelija, niitäkään töitä en tilanteeni takia voi tehdä, tai toimisto- ja asiakaspalvelutehtäviä, joissa myös olen työskennellyt.
Tässä kohtaa sohaistaan ehkä muurahaispesään. En ole tässä todellakaan huutamassa rahan perään. En todellakaan nauti työttömyyskorvauksella elämisestä, enkä tarkoita sen rahallista summaa (kyllä, olen tällä hetkellä työtön ja tilanne ei sairauden takia tule muuttumaan, jos ei helpotusta kipuun löydy jne), vaan koska en ole työkykyinen.
Olen huutamassa oikeuksieni perään, oikeudesta sairastaa ilman että asiasta tarvitsee koko ajan vääntää. Ja jos saan jossainkohtaa sairauspäivärahan tai kuntoutustuen läpi, se tarkoittaa että ”tuloni” putoavat näistäkin vähäisistä (ei, en edelleenkään valita pienestä summasta jonka joka kuukausi saan vain olemalla ja sairastamalla), mutta tämä ei haittaa. Silloin olisin saavuttanut sen, mitä tässä koko ajan olen koittanut ajaa kohdallani eteenpäin, luvan sairastaa. Se olisi todellinen voitto.
Enkä valita, että täytyy täytellä kaavakkeita, kirjoitella valituksia päätöksistä. Ne vain on hoidettava, jos haluaa, että asiat etenevät edes joskus. Se on sairaan velvollisuus, asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa ja ne täytyy hoitaa, niitä ei kukaan hoida puolestani. Jostain täytyy vain löytyä se tahto tähän kaikkeen. Eikä tätä rumbaa tekisi, jos ei oikeasti olisi sairas, kipeä.
Moni on myös törmännyt näihin KELA:n ihmelääkäreihin, jotka toteavat potilaan terveeksi, vaikka oman hoitavan lääkärin näkemys on kaikkea muuta. Mielenkiintoisia tapauksia, että voidaan jyrätä toisen antama päätös omalla mielivaltaisella lausahduksella näkemättä potilasta. Toivottavasti tähänkin epäkohtaan tulisi jossain kohtaa muutos.
Mutta vaikka nyt tulikin huonoa postia, tuli KELA:sta pari viikkoa takaperin positiivisiakin uutisia. Laitoin vammaistukihakemuksen vetämään. Tästäkään en olisi tiennyt mitään, jos psykologini ei olisi kysynyt, olenhan hakenut. No en ollut, mutta laitoin homman vireille. Poikkeuksellisesti jouduin asioimaan terveyskeskuslääkärilläni hakemassa B-lausuntoon jatkoa, kun omaan hoitavaan lääkäriin en saanut yhteyttä. Tk-lääkäri sanoi heti, että turhaan sitä tukea haet, ei sinulla nämä vaatimukset täyty. Totesin siihen vain, että se ei ole keneltäkään pois, jos sen hakemuksen sinne rustaan menemään. Ja kappas, sieltähän tuli myöntävä päätös! Voitteko kuvitella sitä onnen hetkeä! Sitä, että edes joku asia tuottaa toivottua lopputulosta!
Vaikka KELA:sta niitä hylkäyksiä tulee, niin periksi ei saa antaa! Kyllähän se aina harmittaa ja muutaman ärräpään laittaa suusta tulemaan, silti eteenpäin vaan, vaikka tuntuukin että se olisi yhtä tuulimyllyjä vastaan taistelua. Varsinkin kipujen keskellä voimia vievää puuhaa, niin kyllä se joskus tuottaa tulosta. Tsemppiä jokaiselle näiden asioiden kanssa painiville!
Kelan kanssa saapi tapella vaikka kuinka kauan varsinkin kuntoutusrahasta. Itselläni tilanne, jossa erilaiset fyysiset rajoitteet rajaavat mahdollisuutta työskennellä ”kaikissa mahdollisissa ammateissa”. Lopulta päädyin suoraan lukion jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan alaa, joka tuntui sekä omimmalta, että rajoitteiden mukaan mahdolliselta. Tuota kuntoutusrahaa sain kuitenkin hakea sen 1,5 vuotta, ennenkuin myöntävä päätös lopulta tuli. Mutta se oli kyllä hieno hetki, kun lopulta se kamppailu päättyi. Aina Kela kehotti minua hakemaan opintotukea, mutta koin (ja niin kokivat kaikki lääkärit ja psykologitkin sen), että olisin kuntoutusrahaan oikeutettu. Tsemppiä taisteluun byrokratiaa ja Kelaa vastaan!!
Moikka Joonas!
Hienoa kuulla, että lopulta oikeus voitti ja sait kuntoutustuen! Kiva myös kuulla, että et turhaan nähnyt vaivaa ja että sinnikkyys palkitaan vaikka se veisi aikaa. Jos ei sitä vaivaa näe, niin äkkiä antaa itsestään Kelan suuntaan kuvan, ettei ole oikeasti niin sairas.
Vaikka kaikkein väärintä on, että sairaan täytyy sairauttaan todistella! Vielä siinäkin vaiheessa, kun omat hoitavat lääkärit ym hoitohenkilökunta on sairauden todennut ja rajoitteet kirjannut.
Hienoa myös kuulla, että lopulta löysit alan mikä kiinnostaa ja varsinkin mitä pystyt sairaudesta huolimatta opiskelemaan
Mukava että lopulta sait edes jotain positiivista vastausta Kelalta! Tää sun kirjotus tuli kyllä juuri sopivaan saumaan, nimittäin tänään juuri sain kielteisen päätöksen kuntoustuesta – kuulemma olen täysin opiskelu- ja työkykyinen vaikka kaikki lausunnot lääkäriltä, psykoterapeutilta yms. sanoo päinvastaista. Noh kivahan se on jos Kela sitten kuvittelee, että asiat on täydellisesti…
Anyways onnea sulle jatkoon ja hyvää kevättä! <3
Moikka Lilja!
On se aina yhtä tympeää saada sieltä negatiivista postia. Vaikka siihen tavallaan jo varautuu hakemusta tehdessä, mutta kuitenkin toivoo, että jospa tällä kertaa menis ilman vääntöä läpi.
Samaa sieltä itselleni tulee, olet kykenevä työskentelemään koulunkäyntiavustajana tai siihen verrattavassa työssä.
Mielenkiintoisinta tekee, että liikkumiseen käytän kyynärsauvoja, ei siellä luokassakaan seisoskella. Ja pulpetit matalia, niihin joko kumartetaan tai kyykistytään, ei hyvä. Kun ei kävely, seisominen, istuminen, makaaminen jne onnistu ilman kipua tai asennonvaihtelusta ole apua, niin tilanne on aika haastava.
Laitoin valituskirjeeseen kyllä niin tuutintäydeltä tekstiä että itseäkin vähän hirvittää, oliko sittenkin huono veto
Tsemppiä sulle! Vaikka valituksen tekeminen olisi työlästä tai tuntuu ettei siitä ole hyötyä, niin tee se silti. Oli päätös mikä hyvänsä, mut ei ainakaan kukaan voi naputtaa miksi et ole tehnyt valitusta (kuten itselläni yksi dorka lääkäri…. )
P. S.
B-lausuntoon tuli jälleen jatkoa, ja ”kotiäiti” vaihtui ompelijaan