Olen tällä hetkellä onnellinen. Tosi onnellinen. Tunnen itseni rakastetuksi ja arvostetuksi. Kaikki ihmiset tuntuvat ihanilta ja mielenkiintoisilta. Tahtoisin halata jokaista vastaantulevaa ja kertoa heille kuinka kauniita he ovat. Aloitin tällä viikolla erään markkinointi-kurssin missä olen saanut tutustua aivan huikeisiin ihmisiin. Vaikka kurssi on kestänyt vasta viikon, olen lähentynyt kurssiporukkani kanssa todella nopeasti.
Eniten olen lähentynyt erään ihanan punatukkaisen luonnonlapsen kanssa. Toisena kurssipäivänä hän totesi että hän tahtoo istua minun vieressäni, kolmantena päivänä hän kysyi tahdonko joku päivä tulla hänen luokseen käymään ja samalla hän myös ehdotti että meidän pitäisi perustaa kahdestaan bändi. Neljäntenä päivänä hän avautui minulle ex-poikaystävästään ja uudesta ihastuksestaan. Ja ennen kuin joku kysyy, niin kyllä, kurssilla on myös eräs tosi hyvännäköinen poika. En tiedä onko hän ujo vai muuten vain todella hiljainen, mutta kauheasti hän ei tosiaan puhu. Olen kyllä muutaman sanan saanut hänestä irti. Hänellä on tosi suloinen hymy ja ihanat silmät.
Kävin tänään Peli poikki!-mielenosoituksessa itsekseen. Pari kyyneltä tuli silmästä kun sai nähdä miten moni ihminen tahtoo tehdä maailmasta paremman paikan. Mielenosoituksen jälkeen kiertelin halaamassa vieraita ihmisiä ja kiittelin heitä kun he saapuivat paikalle. Illalla olisi tarkoitus lähteä yöelämään entisen työkaverini kanssa.
Ja vaikka olenkin nyt todella onnellinen, ahdistustakin on valitettavasti myös esiintynyt. Kävin eilen erään rockbändin keikalla. Katselin koko ajan ympärilleni ja kädet tärisivät. Tuntui että oksentaisin kohta. Jouduin napsimaan kaksi kappaletta rauhoittavia ennen kuin pystyin nauttimaan keikasta. Markkinointi-kurssillakin minua on välillä ahdistanut, mutta ne ovat onneksi olleet vain muutaman minuutin ahdistusaaltoja. Ne menevät yhtä nopeasti pois kuin tulevatkin.
Tällä hetkellä olen isällä käymässä. Kohta syödään kalakukkoa. Mitäs teidän viikonloppuun?(: