Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa. Osa työntekijöistä vierastaa työ- ja kulutuskeskeistä elämää. Työnteon kohtuullistamisen tarvetta on usein lasten ollessa pieniä tai lähellä eläkeikää. Vähäisempi työnteko voi olla tarpeen, jos työtehtävät ovat hyvin vaativia tai jos työntekijällä on ongelmia terveyden tai työn mielekkyyden kanssa.

Wikipedia

Se kuuluisa. Se, jonka jokainen on ainakin joskus kuullut ja yhä useampi kokenut. Arjesta alkaa tulla tuttua kaavaa, päivät muistuttavat toisiaan ja jokainen hetki tuntuu selviytymiseltä. Väsymys. Tuskaisuus. Ahdistus. Suorittaminen. Kunhan tästä päivästä selviää ja pääsee sitten nukkumaan, jotta voi taas huomenna herätä?

Olen saanut valtavasti uutta taitoa elämään dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Mitä jos väsyttävän ja itseään toistavan arjen keskellä pysähtyy. On vain hetken. Sulkee silmät. Muistelee elämän parhaimpia hetkiä. Mikä on juuri nyt merkityksellistä. Mitä hyvää minulla elämässä on? Mitä olisin ilman minun arkeani? Mitä haluan muuttaa? Mitä pystyn muuttamaan? Tärkeintä on elää juuri tässä hetkessä. Nauttia siitä. Vaikka bussipysäkillä. Bussi oli myöhässä ja odotin tuskastuneena sitä. Mitä se minua hyödyttää? Se tulee sitten kun se tulee, turha minun on siitä kimpaantua. Katselin taivasta ja kuuntelin linnunlaulua. Kun bussi tuli mieleni oli tasainen. Se olisi voinut olla ärtyisä. Me usein annamme mielemme mennä tilaan, joka ei hyödytä meitä millään tavalla.

Viime päivinä on ollut kivoja asioita. Koirien treenejä ja hierontaa. Bändiesityksiä, ja kaveri oli viikonlopun Helsingistä käymässä meillä. Sitten oli äitienpäivä. Kävin mummon luona, joka asuu läheisessä vanhustenkodissa. Kävelin sinne parin koirani kanssa. Väkisinkin mietin myös omaa äitiäni. Menneisyyttä ja sitä kuinka se on vaikuttanut minuun (voit lukea menneisyydestäni tarkemmin täältä.) Kuinka nykyään kamppailen vaikeiden ahdistuskohtauksien kanssa ja yritän elää lapsuuden ja nuoruuden haavojen kanssa. Äitienpäivisin joku musta möykky pääsee valloilleen. Päivitykset Facebookissa, jossa ylistetään äitejä ja heidän rakkauttaan. Väkisinhän siinä hiukan pahalta tuntuu. Ja varmasti en ole ainoa.

Pihalla on päässyt tekemään jos jonkinmoista hommaa. Istutukset on kasvihuoneeseen tehty, mansikat ja raparperit ovat huimaa vauhtia alkaneet kasvamaan, ja saimme myös oman pienen suihkulähteen pihalle! (Kiitos siitä ahkeralle avopuolisolle!!) Riippukeinu tuli hommattua enne kesää ja siinä on päässyt nyt sitten riippumaan. On muuten rentouttavaa. Varsinkin kun kaikki koirat haluis myös päästä kokeilemaan. Lisäksi koirankoppi on laitettu uuteen uskoon, josta on pakko laittaa kuvia alle. 😉

Niin.. Ja nyt kun tästä saa jo mainita niin viikonloppuna tulee YLE kuvaamaan minua ja pääsen heidän YLE FOLK projektiin mukaan. Olen tiivistänyt elämän tarinani ja luen sen kuvauksissa. Tarkoitus on julkaista tuotos somessa ja jossain muodossa ihan tv-lähetyksessäkin. Joten jos naamani keikkuu yhtäkkiä jossain, älkää pelästykö. 😀 Jännitäviä asioita tiedossa siis! Mahtavaa.

Ihanaa KESÄN odotusta, pieniä onnen hetkiä ja voimaa keskittyä juurikin tähän hetkeen. <3

Oona