Vähän menneisyyttä ja tätä päivää!

Ajattelin kirjoittaa teille hiukan miten ”perus arki” itselläni sujuu, mutta väkisinkin mieleen pomppaa myös menneisyys. Siispä aluksi hiukan asiaa siitä.

Olen käynyt lukion ja valmistuin neljässä vuodessa mallikkaasti ylioppilaaksi! (Tuolloin viisauteni ei mahtunut minun omiin blondeihin hiuksiini joten olin punatukkainen!!) Minulle oli vaikeaa suoriutua ylioppilaaksi koska lukihäiriö ja hahmotushäiriö tuovat omat haasteensa opiskeluun. Tunnollisuuteni kuitenkin vei vaikeuksien kautta voittoon ja ylioppilaslakki on pölyyntymässä kaapissa! Vappuhan on kohta? 😉

Lukion jälkeen pääsin tekemään harrastuksesta ammattia ja aloitin opiskelut hevosenhoitajaksi! Koulussa sain kokea vaikka ja mitä ja en ikinä unohda niitä ikimuistoisia hyviä hetkiä!! Koulu sijaitsi sen verran kaukana kotoani joten asuin silloin vuoden verran koulun asuntolassa. Huhhuh sitä aikaa.. Voitte ehket kuvitella mitä se on kun kuusi heppatyttöä asuu saman katon alla. Tiivistettynä opin kuitenkin valtavasti uutta, pääsin ratsastamaan, ajamaan ihan oikealla raviradalla, käsittelemään varsoja, kengittämään, sain oman ”hoitohevosen”, pääsin klippaamaan, lastaamaan, ruokkimaan…. ja tietysti sitä ITSEÄÄN luomaan lantaa (näin kauniisti sanottuna.) Valitettavasti ainakin tällä hetkellä tuo haave hevosenhoitajan ammatista on vielä hautumassa, kävin vuoden opinnot loppuun ja jätin koulun kesken.

Noniin. Siinä tulikin sitten vähän kyyneltä tirskautettua kun näitä vanhoja kuvia katselin. Onneksi muistot pysyy aina matkassa ja en olisi tämä sama Oona ilman näitä kaikkia kokemuksiani. Voisin kertoa vaikka mitä kaikkea lisää mutta jätetään ne muistot vielä myöhempään. 🙂 Yksi kaverini sanoikin että voisin kirjoittaa vaikka kirjan kaikesta mitä olen kokenut, siitä tulisikin hyvä seikkailudraama!

Miten itselläni sitten näin yleensä arki sujuu?

Hyvinhän se :D
Hyvinhän se 😀

Koirat määrittävät hyvinkin paljon elämän rytmini. Jotta teillä ei tulisi liian tylsää enkä vaikuttaisi liian ”normaalilta ihmisteltä” tässäpä arkipäivä meillä asuvan tulevan opaskoira ”Halin” näkökulmasta! Nauttikaa! <3

Joko se herätyskello soi? JEE! HUOMENTA!!! Eikä, mitähän kaikkea kivaa tämä päivä tuo tullessaan! Emäntä näyttää väsyneeltä. Kyllähän se nyt minut nähdessään piristyy. Täytyypä antaa sille heti pari märkää pusua! Voi kun tuo iso koira Totu vielä haluaisi nukkua, mutta nyt on aika nousta ja lähteä aamulenkille.

Kaikki uusia hajuja täältä ulkoa löytyy. Mamma on joskus höpöttänyt ihmisten Facebookista, niin tämä se on sitä meidän koirien facebuukkailua!! Jätetään toisillekin koirille jotain nuuskuteltavaa! On se ihme kun tuo emäntä aina kehuu kun saa tarpeet tehtyä, kivaa! Nyt äkkiä kotiin koska siellä odottaa meidän koko lauman suosikki hetki AAMUPALA!

Emäntä lähtee aina aamulla opiskelemaan ja me kaikki onneksi tiedetään että se palaa iltapäivällä. Siihen asti mä leikin kaikkien mahdollisten lelujen kanssa mitä täältä löytyy, välillä nukun, välillä härnään tuota isäntää, käyn ulkona ja odotan. Odotan Oona kotiin.

Voi sitä riemua! Mamma on kotona! Kaikki käy vuorollaan toivottamassa hänet tervetulleeksi, tuo isäntä aina kiroaa kun joutuu puikkelehtimaan meidän kaikkien yli jotta pääsee edes lähellekään! Hahaa!

Iltapäivällä lähdetään taas lenkkeilemään ja päivästä riippuen treenaillaan sitä sun tätä, tänään pääsen seuraamaan tuon mustan mörön ”Urkin” treenejä!

Me myös tiedetään että mamma tykkää urheilla ja tehdä kaikkea jännää! Se myös käy paljon tanssimassa ja välillä höpöttää jostain esityksistä! Laulamista me myös saadaan kuulla vähän liikaakin…

Tanssiesitys
Tanssiesitys
Kesä ja juoksurata!
Kesä ja juoksurata!
Reipas kalastusvaimoke
Reipas kalastusvaimoke
Omatekemä linnunpönttö!!
Omatekemä linnunpönttö!!

Ilta alkaa hämärtyä ja huomaan että kaikesta tämän päivän kivoista asioista huolimatta mamma vaikuttaa levottomalta. Mä nään että sen silmistä tulee kyyneleitä. Sillä on selvästi vaikea olla. Se lyyhistyy maahan ja painaa kasvot käsiinsä. Mä meen varovasti sen viereen. Mä tiedän etten osaa puhua tota ihmisten kieltä, mutta näissä tilanteissa ei niitä sanoja tarvita. Mä painan itseni ihan kiinni mammaan. Mä tunnen kuinka sen sydän jyskyttää tosi kovaa. Mä oon tässä. Niin kauan kun tarvii. Ilman sanoja, ilman vaatimuksia. Nää ihmiset osaa tosi paljon, mutta jotain me koirat osataan paremmin. Me osataan kuunnella vaikka ei ymmärretä. Me osataan olla vieressä ilman kyselyitä ”mikä on, miksi on, mitä pitää tehdä?” Meidän rakkaus ei vaadi eikä muutu. Kaikkien pitäs saada semmosta rakkautta. Hyvää yötä.

4 kommenttia

  1. Tuija sanoo:

    Ihana juttu ja Hali on jo kasvanut isoksi koiraksi hyvässä hoidossasi.

  2. Maija sanoo:

    Toivottavasti rakastavien ihmisten ja eläinten hoiva kantaa sua yli vaikeiden päivien.Tuo masennus-mörkö on omallakin olkapäälläni usein istuskellut. Mutta hyvien hetkien voimalla sitä jotenkin selviää pahojen päivien yli. Voimia ja valoisaa kevättä sulle <3

Kommentointi on suljettu.