”Miksi sä et sitte oo raskaana?”

Kysyi eräs raskaana oleva kaverini minulta, kun totesin monen lisääntyvän lähiaikoina. No samaa ovat kysyneet  muutkin. Kysymys on aina alkanut sanalla ”miksi” tai ”koska”. Äitini kysyi vähän aikaa sitten, että koska hän pääsee mummuksi. Mitä siihen nyt sitten vastaat?

Tosiaan todella moni tuttuni/kaverini on raskaana/synnyttänyt juuri. Eräs kaverini sai terveen poika vauvan, toinen odottaa kaksospoikia, kolmas saa ensimmäisen lapsensa monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, pikkuserkkuni odottaa toista lastaan ja hän on minua kaksi vuotta nuorempi. Facebook feedini täyttyy vauvojen kuvista, ultran kuvista sekä tiestysti peilin kautta otetuista selfieistä, missä raskausmaha näkyy. Ei, en inhoa niitä kuvia eivätkä ne ärsytä minua, ihan oikeasti. En edes inhoa niitä hästägejä (tai no joskus ne ärsyttävät, kun niitä jatkuvasti laitetaan jokaiseen instagram kuvaan) joihin kuuluu esim: #mybaby2016 #mom #äiti #babybumb ymsyms. Ja ei en myöskään inhoa vauvoja tai lapsia.

"Siskopuoleni" lapsen ristiäisissä. Tästä suloisuudesta tuli Saana ♥
”Siskopuoleni” tytön ristiäisissä joitakin vuosia sitten. Tästä suloisuudesta tuli Saana ♥

Olen nuorempana suunnitellut haluavani hankkia lapsen 25-vuotiaana. Noh silloin ei ollut mistään geenivirheistä tai immuunipuutoksista tietoakaan. Nyt kuitenkin kaikki on toisin. 20-vuotiaana, kun minulla aloitettiin antibiootti hoito mykobakteeriin, lääkäri sanoi etten saa tulla raskaaksi hoidon aikana eli kahteen vuoteen. No hoito jatkuikin pidempään ja kaikkea muuta löytyi, eli virhe geeneissä. Kysyinkin sitten kerran Tyksissä käydessäni, että mites tämä lisääntyminen, kun on nämä antibiootit. Sanottiin ettei sillä ollut merkitystä. Okei selvä, en halunnut silloin lapsia, joten unohdin koko jutun. Seuraavalla kerralla kysyin saisiko lapseni tämän saman geenivirheen kuin mikä minulla on? Vastaus oli, että ehkä ei, mutta varmaa tietoa ei ollut. Ei siis olla tutkittu. Kerroin haluavani tietää. No ovatko tutkineet? Ei tietenkään.

Ja ei, en vieläkään halua lapsia. Kyllä haluan joskus, mutta en nyt. Sitten, kun terveyteni on saatu jotenkin ruotuun, voin miettiä asiaa uudelleen. Vastaan yleensä tuohon ”miksi et ole raskaana?” kysymykseen, että se pitäisi suunnitella lääkärien kanssa hyvin tarkasti ja en vielä ole halukas siihen. Olen myös miettiny, että mitä jos lapsellani olisi sama virhe kuin minulla? Itsellä on ollut välillä hankalaa, enkä haluaisi sitä omalle lapselleni. Joskus olen ehkä hieman katkera niille, jotka voivat saada lapsia murehtimatta lapsen geeniperimästä. En inhoa vauvoja, mutta en oikein osaa käsitelläkkään heitä. Mistä sitä tietää vaikkei minusta olisikaan äidiksi? Ei mistään. En kuitenkaan murehdi asiaa, vaan joskus tulee mietyttyä tätä. Minulla on mäykky vauvani ja se riittää minulle hyvin tällä hetkellä. =)

♥