Voi haukotus ja sen kaikki kaverit. Ollu kyllä niin löhölauantai että. Tarkoitus oli kirjoitella enemmän tuosta syömishäiriöstä, mutta aivot on olleet aika offline ja ajatus ei oikein juokse. Kovasti olen kuulostellut alkaako sekari painamaan päälle, mutta ei vielä ainakaan ole sellaista oloa. Toisaalta olen vuoroin tehnyt ja maannut, joten pieni pelko persiissä on.
Nyt ei kyllä olisi se paras hetki sekarille, liikaa tehtävää ja hoidettavaa. Onko tämä vain siis sitä, että stressaan niin monesta asiasta samaan aikaan. Pitäisi tehdä ja hoitaa,siivota ja lenkkeillä. Huoh, huomaa kyllä että tämän bipon kanssa eläminen on yhtä vuoristorataa.
Jospa tämä tästä ja asiat voisi tosiaan laittaa vain stressin piikkiin, eikä sekari iskisi päälle. Saisi muutamat asiat selväksi ja voisi hengittää vapaasti, ilman että pelkää koko ajan kaikkia ja kaikkea.
Tulipas muuten mieleen että jos teillä on jotain kysyttävää tai joku asia jää ihmetyttämään jatkossa, niin laittakaa ihmeessä komentteja. Vastaan mielelläni ja otan vastaan myös postaus ideoita 🙂
Nyt taidan kokeilla saanko siirrettyä tuon kamalan kasan puhtaita vaatteita kaappiin ja sen jälkeen, noh vaikka sohva ja netflix.
Moikka! Mä haluisin kuulla lisää tosta tunne-elämän säätelyhäiriöstä. Ite käyn tällä hetkellä dialektisessa terapiassa, jossa pureudutaan juurikin tuohon. 🙂 sun kirjoituksia on tosi kiva lukea!