Niinhän se on, ei muuta oikein voi pyytää kuin elämää. Mitäpäs sitten, jos se elämä ei olekkaan sitä mitä haluat tai toivot? Jos sitä ohjaileekin joku asia mille et itse voi mitään? Tunnet että olet menettänyt otteen koko elämästä ja se vain luisuu kohti jotain tuntematonta josta et itse tiedä mitään. Mitä silloin tekisit? Pelkäätkö, oletko ihmeissäsi, hämmentynyt vai annatko vain olla. Voi olla ettet ymmärrä mitä tarkoitan ja olet sitä mieltä että noin ei voi tapahtua. No se on sinun mielipiteesi ja olen todella onnellinen jos sinulle ei ole koskaan käynyt niin.

Valitettavasti löytyy myös se toinen puoli tästä maailmasta ja niitä ihmisiä jotka ovat juuri tuossa tilanteessa. Itse kuuluun juuri siihen porukkaan, jonka elämä menee välillä omaa tietänsä ja en osaa pysyä aina mukana. Itse kutsun sitä bipoksi, mutta rakkaalla lapsellahan on monta eri nimeä. Kirjakielessä, oikea termi on kaksisuuntainenmielialahäiriö, eli tuttavallisemmin juuri tuo bipo. Bipo on siitä ovela kumppani, että et oikeen koskaan osaa sanoa milllainen päiväsi on. Tässäkin on eroja ihmisten välillä ja taas kerran kirjoitan vain omasta puolestani, en yleisesti.

Meidän ”suhde” on vasta tuore ja ollaan tiedetty toisistamme vajaan puolisen vuotta. Kuitenkin olet ollut mukana varmaan todella pitkään, sillä huomaan nyt miten olet vaikuttanut asioihin vaikka en sitä olekkaan ennen tiennyt. Nyt kun vähän jo tunnen sinua ja tiedän miten toimit osaan pikkuisen ennakoida asioita. Kuitenkin olet vielä se joka on niskan päällä ja ohjailee elämän kelkkaa joskus jopa niin kovaa että hirvittää.

Sinulla on kaksi puolta. Mania ja masennus, joskus kiskaiset kunnolla ja isket sekamuotoisen päälle. Maniassa saat ajattelemaan että olen täysin voittamaton, en ole köyhä enkä kipeä ja pystyn mihin vain. Saat sen tuntumaan siltä että olen supersankari joka voi voittaa kaiken. En nuku, en syö, en tarvitse perusasioita elämääni sillä energiaa riittää vaikka miten paljon. Rahaa kuluu kuin roskaa ja se ei haittaa, olenhan miljonääri, joka voi sinun avulla saavuttaa kuun taivaalta. Istutat päähäni ajatuksia joissa ei ole ehkä järkeä, mutta silti toimin niiden mukaan. Heitän roskiin kaikki pelkuruuteni ja leikin hengelläni. Sinun takiaisi olen menettänyt niin paljon mutta en ole osannut myöntää että olisin tehnyt jotain väärin. Poltan siltoja takanani ja sotken kaiken. Sinä sanot että ei se haittaa, pärjäät ilman ketään. Olet vahva, vielä. Et anna tilaisuutta löydä itseäsi maahan ja lukita komeroon.

Masennus jakso on helpompi ymmärtää ja se onkin periaatteessa oireiltaan sama kuin ihan vain masennus. Tämäkin on yksilökohtaista ja on jokaisella erilaista. Minulla masennuskaudet on lähinnä sitä että en vain jaksa. Ei huvita mikään, ei kiinnosta edes herätä. Onneksi olen saanut masennusjaksot haltuun siltä osin, että saan pakolliset asiat tehtyä.

Sekamuotoinen vaihe on itselle se kuluttavin. Aivot käy kierroksilla mutta samalla ne on kiinni. Teen, en tee. Jaksan, en jaksa. Aivot huutaa apua ja mieli menee solmuun. Koen myös harhoja,näen ja kuulen asioita joita ei ole. Kirjaimellisesti se piru ja enkeli istuu olkapäillä ja karjuu korvaan omia ideoitaan. Noita jaksoja pelkään, ne on raskaita ja pahoja. En ole uskaltanut antaa kenenkään nähdä omia sekareitani sillä niissä ei ole mitään järkeä. Sekarin aikana en liiku kotoa, sillä en uskalla.

Voitte ehkä hieman kuvitella miten tälläinen vaikuttaa normaaliin arkeen. Ihme kyllä olen aina selvinnyt töistäni ja olen vielä elossa. Töissä olen ollut se ahkera ja tekevä, kyllä kai sitä maniassa jaksaa vaikka mitä. 12-20h työpäivät meni heittämällä. Kolikon toinen puoli oli sitten se että saatoin itkeä tunnin, pari piilossa kun en jaksaisi tehdä mitään. Lääkeet tasoittaa tottakai hieman, mutta koska suhde on näin tuore ei sitä oikeaa balanssia ole vielä löytynyt.

Olen menettänyt vuoksesi niin paljon ja tulen varmasti vielä menettämään lisää. En osaa ajatella esim: parisuhdetta tähän kaaokseen. Miten voisin selittää itseni toiselle, kun en ymmärrä aina itsekkään itseäni saatikka bipoani. Ehkä se ei haittaa, ehkä haluat pitää minut vielä vain itselläsi jotta oppisin ymmärtämään sinua oikein ja elämään kanssasi käsi kädessä. Minä tosin määrään tahdin siinä vaiheessa. 😉

Lopuksi vielä kappale joka kertoo omasta sekaristani aika osuvasti. Disturbed : Down Whit The Sickness.

”It seems you’re having some trouble
In dealing with these changes
Living with these changes (oh no)
The world is a scary place
Now that you’ve woken up the demon in me”