Asiat ovat taas sitten viimeisimmän kirjoitukseni edistyneet.

Kävin kuulolääkärillä viime viikolla. Lääkäri oli sitä mieltä, etten välttämättä tarvitsisi kuulokojetta koska onhan se fakta että oikea korvani kuulee todella hyvin. Päädyimme kuitenkin lopputulokseen, että laitamme minut kuulokojeen sovitusjonoon ja jos en koe hyötyväni laitteesta, voin sen palauttaa takaisin sairaanhoitopiirille. Arvio kojeen saamisesta on nyt ainakin kaksi tai jopa kolme kuukautta, joten ihan heti en ole saamassa kojetta käyttööni.. ensinhän siis pitää sovittaa kojetta, valita koje ja vielä kaiken lisäksi ohjelmoida se, joten katsotaan sitten ensi vuonna keväällä jos olen onnellinen kuulokojeen omistaja.

Minulla olikin tuossa viikon verran käsivarressani iPro2-sensori kiinni ihossani, joka mittasi kudosnesteestäni ympärivuorokautisesti sokkona verensokeriarvojani. Sensori ammuttiin sellaisella muovilaitteella kiinni käsivarteeni ja se teipattiin siihen hyvin, ettei se viikon aikana tippuisi pois. Laite on käytössä vain kuusi päivää, koska sensorin muistiin ei mahdu enempää tietoa ja tiedot on pakko purkaa tietokoneelle.
Sensoripäivät menivät ihan hyvin, vaikka tuntuikin että normaalia enemmän törmäilin ovenkarmeihin ja yöllä tuli nukuttua huonommin kun sensori oli ilmeisesti asetettu liian lähelle hermoa/verisuonta ja kyljelleen nukkuminen tuntui hieman kivuliaalta.

Minulla piti olla aika lääkäriin verensokerikäyrien tutkimiseksi eilen, mutta suureksi harmikseni minulle soitettiin juuri kun astuin ovesta ulos, että aika on peruttu. Kyllä otti päähän melkoisesti heti aamusta. Aikani siirtyi taasen kuukauden päähän. Ei minulla muuten mikään hoppu olisi, mutta olen oikeasti kiinnostunut näkemään miten verensokerini käyttäytyvät esimerkiksi öisin ja onko insuliiniannokseni sopivia. Tuosta sensorista siis puretaan tietokoneelle käyrät ja olen lisäksi pitänyt manuaalisesti päiväkirjaa mm. syömisistäni, paljon olen syönyt hiilihydraatteja/ottanut insuliinia, olenko harrastanut liikuntaa jne. Näitä tietoja sitten verrataan käyriin ja katsotaan, voinko parantaa joissain osa-alueissa hoitoani.
Tämä sensorointijakso on samalla yksi askel mahdolliseen insuliinipumpun saamiseen, joten samalla senkin mahdollinen saaminen siirtyy muutamilla viikoilla eteenpäin.. Olisin lääkäristä lisäksi saanut tietoa, onko minut nyt hyväksytty erikoissairaanhoitoon ”pumppupotilaaksi”, mutta kaikki nyt jäi auki tuolta osin.

Huomenna olenkin menossa sitten koko suun tutkimukseen mahdollisten kiskojen hankkimista varten. Korvalääkärini teki minulle pyynnöstäni suututkimuksen ja hän oli sitä mieltä, että yöllä pidettävistä kiskoista voisi olla minulle hyötyä koska minulla on tapanani purra hampaita _erittäin_ kovaa yöllä yhteen. Lisäksi kuorsaan/pidän korinaa öisin ja se kuulemma osiltaan voi johtua ahtaasta nielustani sekä siitä, että kieleni takaosa on korkealla. Katsotaan, saanko huomenna hammaslääkäristä viisaita vastauksia ongelmaani..

Näillä näppäimin tältä vuodelta onkin sitten lääkärikäynnit rampattu ja minulla on pieni lomapätkäkin tässä tulossa joulun ympärille. Kirjoittelen taasen lisää, kun jotain uutta ja mielenkiintoista tapahtuu!

Haluankin tässä jo ennakkoon kiittää kaikkia lukijoita kommenteista ja siitä, että olet jaksanut käydä lukemassa blogiani! Toivottavasti ensi vuonnakin pysyt meiningissä mukana – ja minä lupaan raportoida jos jotain tapahtuu. 🙂 Hyvää joulua ja uutta vuotta teille kaikille tasapuolisesti!