Olen räväkän lupsakka savolaespohojalaanen nuori nainen. Aikani vietän opiskellen, treenaten, elämästä nautiskellen ja ennen kaikkea ajatellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Keittiöpsykologiksikin minua on tituleerattu.
Elämääni on mahtunut paljon kipua ja surua pienestä tytöstä lähtien. Olenkin oppinut arvostamaan elämän eri asioita tavalla, jonka tahtoisin nyt jakaa lukijoilleni. Oppiessani samalla uutta itse itsestäni ja lisää ympäröivästä maailmasta.
Normaalin 22 vuotiaan naisen elämääni (lue: turhia selfieitä) pääset seuraamaan instagramissa @apukku.
Tervetuloa lukemaan!
Muistan aamun, jolloin 8 vuotiaana heräsin omituisiin tuntemuksiin vartalossani. Ihoani kivisti ja mm. polviani poltteli kummallisesti. Kasvukipuja, sanoi äiti. Sen verran osasin kitistä, että sain jättää sinä päivänä koulun väliin ja jäädä kotiin lepäämään. Leikkimään, ajattelin tuolloin. Kuitenkin pistäessäni leikkejä pystyyn väsyin, enkä jaksanutkaan leikkiä. Kömmin olohuoneen sohvalle nukkumaan. Siinä sohvalla minä taisinkin makoilla seuraavat …
M i n ä olen montaa asiaa. M i n ä olen nainen. M i n ä olen isosisko. M i n ä olen avoerolapsi. M i n ä olen uusioperheen lapsi. M i n ä olen alkoholistin lapsi. M i n ä olen reumaatikko. M i n ä olen ollut huostaanotettu lapsi. M i …
