Minä täällä hei!

Heimoi kaikki muruset,

Sain mahdollisuuden alkaa #Sairaankaunis-bloggaajaksi, josta olen innoissani. Aina välillä on kuulunut, kuinka minun pitäisi kirjoittaa enemmän. Sillä välin olen kuitenkin puskenut luovuuttani kameran linssin läpi – valokuvauksesta tuli kivun myötä minulle toinen tapa hengittää, olla vapaa. Mimmistiina onkin minulle myös taiteilijanimi, joka pyörii ympäri internettiä – alkunsa siitä sai myös Mimmistiina Photography.

Kipu on ollut osana elämääni jo varsin pienestä. 8-vuotiaana minulla todettiin seronegatiivinen lastenreuma – sain pitkiä hoitojaksoja silloisessa Heinolan Reumasäätiön sairaalassa, aina alasajon vuoteen 2009 asti. Matkat olivat pitkiä, koska asuin tuolloin Tunturi-Lapin pikkukylässä Muoniossa eli noin 800 kilomerin päässä hoitopaikastani. Pitkällinen ja ammattitaitoinen hoito ajoi tautini remissioon moneksi vuodeksi, kunnes se päätti salakavalasti palata viime joulukuussa. Tällä hetkellä olen jälleen lääkityksen alaisena, mutta onnekkaasti olen säilynyt toistaiseksi vain yhden nivelen pistolla.

Synnynnäisen lievän Diplegia spastican takia jouduin kipuhelvettiin syksyllä 2012. Se opetti minulle paljon, ollakseen niinkin koetteleva. Lonkkani seutuun ilmaantui yhtäkkiä kipu, jonka takia se ei olisi meinannut haluta kantaa. Pistoksien ja kipulääkkeiden jälkeen kipu vain paheni, eikä jalka meinannut enää nousta maasta kivun takia. Toimintakyvyttömyyteni takia jouduin lähtemään perheeni luokse, jossa tilani paheni ja tarvitsin päivittäistä apua – äitini sai erityisluvan alkaa henkilökohtaiseksi avustajakseni. Kävin yli 10 lääkäriä läpi ja lähes yhtä monta tutkimusta – eikä syytä kivulle löydetty.

Sain aikanaan lähetteen Oulun yliopistolliseen sairaalan ortopedille. ”Lähetän sinut yhdelle maan parhaimmista ortopedeistä”, lupasi lähettävä lääkäri.  Muutaman kuukauden tutkittuaan, uusi ortpedini osasi arvailla kivun syytä ja harkitsimme yhdessä leikkaushoitoa, kun muut toimenpiteet oli jo kokeiltu. Siihen päädyttiin, mutta pari kuukautta leikkauksen jälkeen havaittiin harvinainen komplikaatio ja reisiluunkaulan murtumaan jouduttiin asentamaan ruuvitus. Kivut jatkuivat kaikesta huolimatta – ortopedini lähetti minut Lastenlinnaan tutkimuksiin. Parhaimmillaan neljä sairaalaa ottivat kantaa kivunhoitooni.

Tällä hetkellä kivut ovat kurissa – aika ajoin lyhyitä jaksoja lukuunottamatta. Fysioterapia ja kuntosalikäynnit ovat suuria tekijöitä kivunhallinnassa, kuten myös säännöllinen lääkitys. Olen joutunut lopettamaan opiskeluni ammattikoulussa, koska graafisen alan vaativa näyttöpäätteellä työskentely ei minulle sovi. Masennus- ja ahdistusjaksot alkavat näyttämään vihreää valoa, kun kipua on elämässä vähemmän. Olen keskittynyt täysillä kuntoutumiseen ja toivottavasti pääsen syksyllä aloittamaan ammatillisen kuntoutuskurssin, jossa työkykyäni ja sopivaa alaa pyritään etsimään.

Tässä minun tarinaani näin alkuun. Saa tulla ottamaan rohkeasti yhteyttä milloin vain mimmi.kyro (at) live.fi tai kommentoi alle! (:

Mimmi

 

 

2 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Upeita kuvia sulla! Ihanaa kun aloitit täällä blogin, tervetuloa! 🙂 <3

Kommentointi on suljettu.