Olen pala kurkussa lueskellut muiden bloggaajien tekstejä täällä. Järkyttävää millaisia asioita nuorten ihmisten elämässä on ollut ja on. Omat krempat tuntuvat niihin nähden vähäisiltä ja monet ikääntymiseen liittyviltä. Kipu ja kärsimys on kuitenkin yksilöllistä ja omakohtaista ja kokijalleen totta juuri siinä hetkessä. Kun ne kuuluvat elämään vuosien ajan, eikä toivoa paremmasta ole, on kehitettävä keinoja millä pärjää arjessa vähän paremmin. Tässä asioita, jotka minulle ovat tärkeitä ja auttavat jaksamaan.

Vaikea niitä on asettaa tärkeys- tai paremmuusjärjestykseen, mutta varmasti yksi tärkeimmistä on luonnossa liikkuminen. Tähän liittyy läheisesti mökki eli sielunkotini, jota Lehmikseksi kutsumme, koska se sijaitsee pienen Lehmäjärven rannalla. Mökillä liikun paljon metsässä ja teen juttuja vuodenajan mukaan, kerään marjoja ja saalista sieniä. Jos vesi sattuu olemaan Lehmiksessä tarpeeksi lämmintä, saatan kiertää järven pientä saarta vesijuosten.

Takavuosina seuranani metsässä kulkiessa oli usein kolmekin koiraa, snautsereita joka kokoa. Nyt on kolmen koplasta enää yksi pieni kääpiösnautseri jäljellä. Pieni Ronja on meille kovin rakas.

Tästä sainkin hyvän aasinsillan liikuntaan. Koirien kanssa lenkkeily kuului päiväohjelmaan kolmen koiran kanssa ja tätä ohjelmaa noudatetaan myös Ronjan kanssa. Se lenkittää joka parhaiten ehtii. Joskus tehdään vaan pieni kierros, mutta kun on aikaa ja hyvä keli niin ihan kunnon lenkki. Ronja on siitä onnellisessa asemassa että se saa ulkoilla aidatulla pihalla aina kun hätä yllättää.

Liikunta on ihan parasta musiikin tahdissa, ja kaikenlainen tanssiliikunta on minulle mieluisaa eikä lisää kipuja. Zumba ja bailatino ovat minun lajejani, mieheni kanssa olemme käyneet myös lavatanssikursseilla ja vähän lavoillakin, joskin se on nyt infektiokierteeni myötä jäänyt tauolle. Toivottavasti saisimme tätäkin harrastusta elvytettyä.

Käsillä tekeminen on asia josta nautin kovasti. Neulon ja askartelen. Lukeminen on niin itsestään selvää kirjastotädin elämässä, etten sitä muista aina edes mainita. Usein uppoudun kotimaiseen tai muuhun pohjoismaiseen dekkarikirjallisuuteen.

Kaikenlaiset kulttuuririennot ovat sydäntäni lähellä. Tyttäremme musiikkiharrastuksen vuoksi pääsemme mieheni kanssa osallistumaan kaikenlaisiin ihaniin musiikkitapahtumiin, konsertteihin ja tulossa on musikaali, jossa tytär esiintyy ja jota kaikki innoissamme odotamme. Käyn myös mielelläni elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Meillä on vanha matkailuauto, jolla kesäisin mieheni kanssa kiertelemme tätä kaunista Suomen maata. Joskus on myös ihana upottaa kädet multaan puutarhassa. Aina ne kädet eivät vaan sitä kestä.

Ja sitten on niitä päiviä kun ei jaksa mitään. Ei kestä edes television ääntä. Ääniyliherkkyys kuuluu fibroon ja on minulla pahentunut koko ajan vuosien myötä. Taustahäly tuntuu usein fyysisenä kipuna. Niinä päivinä asiakaspalvelutyö tuntuu ylivoimaiselta, ei jaksaisi kohdata yhtään ihmistä, ei edes niitä kaikkein rakkaimpia. Silloin on ihaninta paeta mökille ja kuunnella pelkkiä luonnon ääniä. Aina se ei ole mahdollista, ikävä kyllä.  Näinä päivinä olen ikävä äiti ja huono vaimo.

Tänään on ensimmäinen eläkepäivä. Tuntui ihan huikealta päästä viikonlopun viettoon kolmen työpäivän jälkeen! Pitäisi siivota vaikka tekisi mieli tehdä kaikkea muuta, juurikin noita käsitöitä tai vaan uppoutua kirjaan. Ehkä yritän aamupäivästä vähän siivota, sitten saa Ronja kunnon lenkkinsä ja loppupäivän teen mitä huvittaa. Loppuviikko on vapaata ja kaikkea ihanaa tiedossa. Huomenna pääsen kampaajan käsittelyyn ja lauantaina on tiedossa Myrskyluodon Maija -musikaali rakkaideni seurassa ja sen jälkeen pääsen vielä ulos syömään. Ihanaa ja harvinaista juhlaa!

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille muillekin!