Jännää ja ihanaa aloittaa bloggaaminen tässä yhteisössä. Bloggaaminen ei ole minulle uutta, olen jo usean vuoden kirjoitellut life style -tyylistä blogia ja viime syksynä aloitin myös kirjablogin, kirjastotäti kun olen. Edellisissä blogikirjoituksissani olen tarkoituksella työntänyt sairastamista taka-alalle, mutta nyt ajattelin astua esiin vaivoineni, kun tilaisuus tuli.

Olen siis viisikymppinen (no ehkä piirun yli) kirjastovirkailija Etelä-Suomesta. Perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla, pari karvalastakin. Minulle iloa tuovat neulominen ja tietenkin kirjat, mökkeily ja luonnossa liikkuminen. Miehen kanssa välillä kierrämme tätä kaunista Suomenmaata vanhalla matkailuautolla. Pidän kaikenmoisista kulttuuririennoista ja ystävien tapaamisesta. Mutta myös yksinolosta.

Kanssakulkija nimeltä fibromyalgia astui elämääni toistakymmentä vuotta sitten vaikean sairaalabakteeri-infektion jälkimainingeissa. Sen jälkeen elämässäni ei juuri kivuttomia päiviä ole ollut. Nimi ”Hämärä hiljaisuus” kertoo lempiolotilastani, fibron myötä kärsin pahasta ääni- ja valoyliherkkyydestä.

Työtäni on myös vaikeuttaneet paljon erilaiset käsiongelmat, hermopinteet joita on leikattu moneen kertaan, sekä nivelrikko. Viimeisin mutta ei vähäisin näistä ongelmistani on ollut sitkeä infektiokierre, joka on vaivannut  vuoden 2015 toukokuun jälkeen. Sairastuin silloin keuhkokuumeeseen, joka on uusinut viisi kertaa tämän vajaan vuoden aikana. Nyt olen infektiolääkärin hoidossa ja massiivisissa tutkimuksissa, jotta noille toistuville infektioille löytyisi selitys.

Vuosia sitten sain myös diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joskin diagnoosi sittemmin kyseenalaistettiin. Masennus on liittynyt läheisesti näihin kipuasioihin, ja monilla fibromyalgiaa sairastavilla tämä combo viekin eläkkeelle. Itse olen etsinyt ja löytänyt keinoja selättää tämä mörkö. Kun löytää elämäänsä tarpeeksi iloa tuottavia asioita, se vaaka useimmiten asettuukin sinne plussapuolelle. Toivottavasti pysyvästi.

Nyt olen kuitenkin ollut kovin kuormittunut tuosta infektiokierteestä, ja esimieheni ja työterveyslääkärin kanssa yhteisymmärryksessä päädyin hakemaan osa-aikaista kuntoutustukea vuoden ajaksi. Tänään sain hyviä uutisia, osa-aikaisuudelle on näytetty Kevassa vihreää valoa! Ensi viikolla pitää sitten alkaa toden teolla järjestelemään asioita. Nyt tuntuu ihan huikealta ajatus, että tulevaisuudessa saattaa riittää aikaa ja voimia muuhunkin kuin työntekoon!

Tässä oli pieni tutustumiskierros, tulevissa postauksissa palailen sitten yksityiskohtaisemmin näihin ikävämpiin kanssakulkijoihin. Ja varmasti tulen kirjoittamaan myös niistä ilonaiheista! Hyvää viikonloppua ihan jokaiselle!