Päihde- ja mielenterveyskuntoutujan omaisen ajatuksen virtaa elämästä masennuksen, läheisriippuvuuden ja ahdistuksen värittämänä. Parisuhteesta, arjesta, elämän iloista ja kyyneltulvista.
"Koiperhoset syövät onnen muruset piironginlaatikosta öisin. Jäävät jaloistaan kiinni tahmeisiin kahvikuppeihin, aamun hengittäessä itseään ikkunoista."
Se oli huhtikuun puoltaväliä kun saavuin kotipihaasi. Muistan, kuinka pidin sinua sylissäni potiessasi vuosituhannen krapulaa. Olit tavalliseen tapaasi ollut juhlimassa, sillä olihan viikonloppu. Niihin aikoihin korkki oli kohdallasi auki hyvin usein ja muistan silloin miettineeni, kuinka alkoholin käyttösi vaikuttaisi meidän mahdolliseen tulevaisuuteen. Se oli yksi harvoista huolenaiheistani. Silloin oli kulunut viikon päivät siitä, kun olin …
Se oli syksyä. Muuttolinnut tekivät lähtöään, puista tippui lehdet ja ruska oli kauneimmillaan. Olimme kesän aikana seisseet käsikädessä festareilla Haloo Helsingin keikalla, kuunnellen kappaletta, joka meitä on yhdistänyt. ”Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan. Kiirehdi, kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan”. Eikä me tiedetty, kuinka talven kolkutellessa ikkunoista maailma muuttuu, aurinko laskee ja koiperhoset pesiytyvät …
