Istun autossa kaupan parkkipaikalla. Soitan musiikkia täysillä, hakkaan rattia, huudan ja kiroilen. Tänään on ollut huono päivä. Meillä on ollut harjoituksissa ensimmäinen läpimeno, joka on mennyt ihan penkin alle. Kaikki kohtaukset menivät todella huonosti, ihmiset unohtelivat replojaan, minä mukaan lukien. Parin tyypin kanssa en meinaa tulla toimeen ollenkaan.
Paras ystäväni soittaa minulle rauhoitellakseen minua. Kaikki kuitenkin mitä hän sanoo saa minut ärsyyntymään vielä enemmän. Meidän oli tarkoitus lähteä ulos tänään, mutta minulla on hieman lämpöä. Pakko jäädä kotiin tervehtymään.
Juoksen ympäri kämppää huutaen, viskoen tavaroita. Rikon tyhjän viinipullon. Katson sirpaleita fantasioiden siitä että tahtoisin kävellä niiden päältä. Päädyn kuitenkin imuroimaan ne pois ennen kuin kämppis tulee takaisin kotiin.
Aamulla herään hieman rauhallisempana. Koetan ajatella positiivisemmin. Kyllä tästä näytelmästä tulee hyvä. Ei meillä ole mitään hätää vielä. Ensi-iltaan on noin kuukausi aikaa…
Yksi näyttelijöistä laittaa minulle viestiä illalla. Hän ei pidä yhdestä tanssista, jonka hän joutuu tanssimaan kanssani. Se saa hänen olonsa kiusalliseksi. Vitutus tulee takaisin.
Toivon todellakin että tämä on vain vaihe. Tahdon positiivisen fiilikseni takaisin.
Viime viikko oli muuten periaatteessa aika rento. Pääsin tiistaina esittelemään suomalaisia baareja parille saksalaiselle turistille. Yksi heistä päätyikin loppuillasta yöksi minun luo. Erittäin hyvännäköinen yksilö, vitsiniekka. Ei yhtään vakava. Otti asiat todella rennosti.
Minulla on meneillään paljon erilaisia projekteja. Välillä toivoisi että niitä olisi vähemmän, välillä taas enemmän. Tällä hetkellä toivoisin että niitä olisi vähemmän. Paljon vähemmän. Ei jaksa.