Mistä tietää omistavansa hyvän ystävän?

Tällä tavalla, kun sairastaa, tulee huomattua ketkä on oikeasti niitä ystäviä. Onhan niitä kavereita, mutta oikeita ystäviä on harvassa. Viime vuonna sain yhden aivan mahtavan ystävän, josta olen erittäin kiitollinen ja toivon ystävyytemme kestävän. Onhan minulla pari muutakin ystävää, mutta tämä eräs auttoi minua niin etten koskaan sitä unohda.

Viime vuonna siis kärsin niistä vatsakrampeista. Tämä ystäväni kuskasi minua päivystykseen, istui siellä kanssani monta tuntia ja kävi kanssani apteekissa hakemassa lääkkeitä. Kun oloni huononi iltaa kohden, soitin hänelle että nyt ei ole kaikki kunnossa ja voisiko hän heittää minut taas päivystykseen. Hän tuli ja löysi minut vessan lattialta kaksin kerroin, vuoroin oksensin ja muuten vaan vaikeroin kaksin kerroin. Pyysin häntä soittamaan ambulanssin, sillä olin todella paniikissa kauheista kivuista ja pelkäsin kuolevani. Hän istui kanssani vessan lattialla ja rauhoitteli minua. Ambulanssi tuli ja minulla sekä hänellä meni hermot, kun ambulanssi kuskit luulivat sen olevan pelkkää oksennustautia. Siinä sitten iskin kuuluville kaikki geenivirheet ja immuunipuutokset, kun kerran kysyivät olenko perusterve. Kyllä ääni muuttui kellossa ja kyytiin pääsin. Ystäväni seurasi omalla autollaan perässä sairaalaan. Hän löysi minut ilman kysymättä kellään missä olin, tunnisti minut oksennus äänistäni. =D Olin aivan paniikissa (en yleensä koskaan joudu paniikkiin) ja sekaisin kivusta, mutta silti ystäväni istui vierelläni ja yritti rauhoitella minua. Myös hän hieman suutahti, kun hoitaja vain meinasi sammuttaa summerin kysymättä miksi kelloa soitin. Oksensin niin paljon, että päästin alleni (ja se jos joku oli hirveän noloa) ja ystäväni pyysi minulle toiset housut ja pyysi jos saisin kunnon sängyn tutkimushuoneeseen. Sain kipulääkettä sekä rauhoittavaa, jonka seurauksena nukahdin. Heräsin jonkin ajan päästä ja ystäväni istui vieläkin vierelläni. Olin aivan varma hänen lähteneen. Poikaystäväni oli myös tullut minua katsomaan. Tämä ystäväni oli kanssani niin kauan, kunnes minut siirrettiin osastolle.

Minulla siis loppujen lopuksi oli suolitukos ja suolessa oli myös reikä. Ystäväni kävi leikkauksen jälkeen katsomassa minua ja kävelemässä sairaalan käytävää edes takaisin kanssani. Leikkauksen jälkeen piti tietysti liikkua. Viestiteltiin ja soiteltiin paljon. Hän lainasi minulle kassillisen Disney piirrettyjä, että saisin aikani kulumaan kotiin päästyäni. Olimme samassa työpaikassa ja hän piti minut ajan tasalla tapahtumista töissä.

Välillä meillä on aikoja, ettemme soittele, sillä olemme molemmat vaihtaneet työpaikkaa. Mutta silti tiedän, että voin aina soittaa hänelle jos siltä tuntuu. Hän on myös saanut vertaistukea minulta sekä minä häneltä. Tiivistettynä siis; tosi ystävä on nähnyt sinut huonoimmillasi, muttei silti ole jättänyt sinua yksin. Pidän suuressa arvossa sitä, että minua tullaan sairaalaan katsomaan, jos siellä satun olemaan. Tiedän ketkä ovat ystäviäni ja ketkä vain kavereita. Jos omistat yhtä ihanan ystävän kuin minä, pidä hänestä kiinni. Niin minä ainakin teen. =)

Käytiin yhdessä häämeissuilla ja oli hauskaa =)
Käytiin yhdessä häämeissuilla ja oli hauskaa =)

Myös rakas Röllini on parantanut elämänlaatuani niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos itken, tulee pikkuinen rakkaani nuolemaan kyyneleet pois ja rakastaa minua ehdoitta (ainakin niin kauan, kun häntä ruokin =D). Elämäni paras ostos, jota en tule koskaan katumaan.<3

<3
<3

Kaikella rakkaudella; Hanski

Yksi kommentti

Kommentointi on suljettu.