Tällä hetkellä elämäni on todella kiireistä. Inhoan sitä, että koko elämä pitää aikatauluttaa. Ehkä mulla kestää tottua tähän uuteen elämäntilanteeseen kauemmin kuin, mitä itse odotin. Tuntuu, että koko ajan on jotain tekemistä ei ole enää hirveästi niitä päiviä, kun saisi vaan olla. Onhan se kiva, että on päivissä sisältöä, mutta välillä mennään oman jaksamisen rajamailla. Kirjoitinkin viimeksi siitä, miten pitäisi muistaa olla itselleen armollinen. Sitä on vaan välillä niin perhanan vaikea muistaa. Varsinkin nyt, kun on koko ajan monta rautaa tulessa samaan aikaan. Tämän hetkinen terveyden tilanne on vähän huonompi, mitä yleensä, joten se tuo oman lisä haasteensa eikä stressi auta yhtään asiaa.
Lääkäri soittikin perjantaina labratuloksista. Osa arvoista oli mennyt kesästä parempaan suuntaan, mutta ei niissä silti hirveästi mitään kehumista ollut. D-vitamiini arvot olivat lähellä rajaa, joten sain ohjeeksi syödä sitä ainakin kevääseen asti. Sain reseptin närästyslääkkeeseen. Kerroin lääkärille myös nieluuni ilmestyneistä ”katteista” ja hän epäili, että minulla saattaisi olla hiiva ruokatorvessa. Sain siihen lääkkeen, jonka pääsen aloittamaan vasta huomenna, koska se oli apteekista loppu.
Mitään tutkimuksia ei päätetty tehdä, koska ”minua ollaan tutkittu jo niin paljon”. Oma kantani on se, että en haluasi syödä lääkkeitä turhaan. Lääkäri tuskin puhelimen välityksellä voi diagnosoida mitään kunnolla. Välillä pistää vihaksi, kuinka paskaksi oma terveydenhuolto on mennyt. Nytkin vaan käskettiin kokeilemaan noita lääkkeitä ja, jos niistä ei ole apua, niin sitten vasta mietitään, mitä oireiden selvittämiseksi voisi tehdä. Olen ehdottanut lukuisia kertoja tähystystä, mutta tämä pyyntö menee aina kuuroille korville. Viimeksi minut on tähystetty alakautta kaksi vuotta sitten ja yläkautta kolmisen vuotta sitten. Siinä ajassa ruuansulatuskanavassa on kerennyt tapahtumaan, vaikka mitä. Nyt näitä oireita on jatkunut sen verran pitkään, että kyllä se tähystys olisi paikallaan. Ei tässä opiskelijana ole varaa koko ajan kokeilla eri lääkkeitä siinä toivossa, että ne auttaisi. Varsinkaan, kun ei ole varmaa diagnoosia asiasta.
Kokeilin närästyslääkettä hieman huonolla menestyksellä. Lauantai yö meni maha kivuissa ja avannepussia tyhjennellessä. Yleensä tyhjennän pussin kerran yössä tai vasta aamu kuuden aikaan. Nyt tuona yönä jouduin tyhjentämään pussia 4-5 kertaa, koska pussi oli ihan täynnä. Mahakivut olivat niin pahoja, että jouduin melkein turvautumaan vahvempaan kipulääkkeeseen. Lauantai menikin niin ikään kivuissa ja turvotuksesta kärsiessä. Avanne erittää todella huonosti tällä hetkellä ja vatsa on edelleen hieman kipeä. Tänään en uskaltanut ottaa tuota närästyslääkettä, koska se ei selkeästikään minulle sovi.
Huomenna alkaa viiden viikon mittainen työssäoppimisjakso. Vähän jännittää miten tulen siellä pärjäämään. Jännitys tässä kohtaa lienee normaalia, koska tämä on minulle hyppy tuntemattomaan. Tämä on minulle ensimmäinen media-alan työpaikka, joten en oikein tiedä mitä muuta pitäisi odottaa kuin pitkäksi venyviä päiviä. Opintoni ovat vielä alkuvaiheessa, joten sekin miten hyvin selviän annetuista töistä jännittää. Omat taitoni eivät vielä ole mitään huippuluokkaa. Pitää tässä vaiheessa ottaa kaikki oppimisen kannalta. Oppimaanhan sinne mennään, tuskin kukaan odottaa meiltä vielä tässä vaiheessa mitään ihmeempiä. Pitää vaan tehdä kaikki niin hyvin kuin osaa. Ja neuvoahan saa aina kysyä. Varmasti mielenkiintoiset ja opintäyteiset viisi viikkoa edessä. Kunhan tästä alkujännityksestä selviää. 😊
Mukavaa sunnuntaita ja viikon alkua kaikille!
https://www.facebook.com/MeMylifeAndIBD/