Elo uudessa kaupungissa oli aluksi jännittävää. Kesällä tutkin kaupunkia ja käytin lääkettä alentamaan prolaktiinipitoisuutta. Silloin tällöin esiintyi huimausta, mutta en antanut sen häiritä elämääni, olinhan aloittanut liikuntaharrastuksen uudessa porukassa sekä käynyt pyörähtämässä ulkomaillakin.
Ulkomaanreissun jälkeen tuli aika ostaa ensimmäistä kertaa lääkkeet hyperprolaktinemiaan uuden kaupungin apteekista. Farmaseutti kävi läpi perustietoni ja kysyi milloin prolaktiiniarvoni on viimeksi mitattu ja milloin on seuraava prolaktiinikontrolli. Kerroin edellisen kokeen olleen 2-3 kuukautta sitten ja etten tiedä mistään mitään, kun ollaan juuri vaihdettu kaupunkia enkä saanut vanhalta poliklinikalta ohjeita. Sain farmaseutilta ohjeen soitella heti terveyskeskukseen ja hakeutua kontrolliin, sillä lääke oli vasta aloitettu ja sen vaikutusta pitäisi seurata tiheämmin.
Soitin terveyskeskukseen, johon pääsin hoitojonoon. Soittelin kuitenkin tässä mainitsemieni endokipujen sekä epäsäännöllisen kierron takia myös yksityiselle terveysasemalle, jossa pääsin käymään jo ennen kuin sain terveyskeskuksesta takaisinsoittoa hoitojonon pituudesta. Työttömänä ratkaisu yksityisen palvelun käyttöön ei ollut helppo, mutta koin sen hyvinkin tarpeelliseksi. Pyysin tätä käyntiä varten etukäteen syntymäpäivälahjaksi rahaa, millä sitten maksoin lääkärikulut. Prolaktiini mitattiin ja sain lähetteen naistentautien poliklinikalle, minkä kautta arvoja alettiin seuraamaan kuukausittain.
Ensimmäisen kerran sain yhteyden endokrinologiin täällä uudella paikkakunnalla viime marraskuussa. Hän ei ollut hyvillään, että vanhassa paikassa ei oltu kasvainta havaitsemisen jälkeen tutkittu. Magneettikuvissa oli näkynyt kasvain ja minulle oli siitä kerrottu, mutta papereihin ei oltu kirjattu muuta diagnoosia kuin hyperprolaktinemia. Vaikka prolaktiiniarvoissa hieman heittoa vielä olikin, olivat ne pysyneet viitearvojen sisällä, mikä oli hyvä. Tämä endokrinologi tahtoi tietää silti kasvaimesta lisää. Vuoden lääkityksen jälkeen kasvain (jos se prolaktinooma olisi) olisi pienentynyt huomattavasti.
Kuukautta myöhemmin makasin putkessa radio ja magneettilaite kilpaa pampattaen. Ennen putkeen menoa pakenevia suoniani koitettiin saada kiinni pariin kertaan kiinni kuvantamisen apuainetta varten. Itkin sitä mihin olin joutunut. Minä en halunnut putkeen, halusin perheen.
Kuvantamisen jälkeen sain lääkäriltä tietooni, ettei adenooma ollut kutistunut niinkuin oli odotettu. Aiemmasta 7mm kokoa oli lähtenyt 1mm verran, mutta positiivinen uutinen oli, ettei kasvutaipumusta ainakaan ole. Todettiin, että hyperprolaktinemian syntyyn ei ollut mitään tiettyä syytä vaan se on ns. idiopaattinen eli se ei ole suoraan sidoksissa kasvaimeen. Nyt vain kävi niin, että magneettikuvauksessa sattui kasvain aivolisäkkeestä löytymään.
Noin vuosi kasvaimen havaitsemisen jälkeen sain siitä diagnoosin D35.2& Aivolisäkkeen hyvänlaatuinen kasvain.
Tätä päivää elettäessä lääkitys jatkuu ennallaan. Huimausoireet ovat lisääntyneet, mistä konsultoidaan kardiologia ja mahdollisesti myös neurologia ja hämmästellään yleisesti maailman menoa.