Vihdoin ja viimein pääsin diabeteslääkärilleni syventymään, mitä minun verensokereissani tapahtuu mm. yöaikaan.
Käyntini oli todella informatiivinen ja opettavainen! En voi muuta kun ällistellä sitä ”yksinkertaista” asiaa, miten hiuksenhienoa vääntöä välillä diabeteksen kanssa eläminen on. Inhoan suuresti sitä väheksymistä, mitä välillä kohtaan. ”No pystythän sä elää iha normaalia elämää!”, ”eihän toi nyt paha oo!”
Helpoltahan se vaikuttaa ulospäin, mutta katsotaanko, ymmärrättekö mukana olevista kuvista yhtään sen paremmin kuin minä. Onneksi asiansa osaava lääkärini aukaisi minulle käyriä sekä todella yhdessä mietimme, mitkä ratkaisut olisivat kannaltani kaikista parhaimmat. Eväsimme nyt hetkeksi pumppuhoitoon pääsemisen, mitä olenkin nyt tässä muutaman kuukauden jo pohdiskellut. Emme kokeneet ratkaisuna, että insuliinejani olisi syytä vaihtaa (kun nykyiset toimivat hyvin ja pumppuarviointiin pääsemisen edellytys on, että pitäisi vaihtaa toinen insuliineista) sekä lääkäri todellakin kehui minut katonrajaan asti hoitotasapainostani. Teen ihan perkeleesti töitä tämän eteen ja koen syvää ylpeyden ja ilon tunnetta, että työni palkitaan vaikka minulla on useasti myös niitä repsahdus- ja väsymyspäiviä jolloin itsensä hoitaminen ei kiinnosta.
Päädyimme muuttamaan sen verran lääkitystäni, että vaihdan nykyisen iltaisin pistettävän perusinsuliini aamuisin pistettäväksi. Käyristä käy selville se, että iltapäivällä verensokeritasapainoni alkaa heilahtelemaan ja se taas kertoo sen, että minulla on perusinsuliinin vajausta iltapäivissä. Tästä syystä verensokerini nousevat iltapäivisin, vaikken söisi tai vaikka ottaisin insuliinia lisää.
Perusinsuliini on kuin se perusvire päivissä. Siksi perusinsuliinin merkitystä on syytä korostaa minun hoitotasapainossani. Ateriainsuliinini tehoaa toivotulla tavalla sekä edelliseen käyntiini verrattuna ateriainsuliinimääräni on pudonnut n. 30% yksiköllä johtuen siitä, että aloitin metformiinin syömisen viime syksyn loppupuolella. Tätä myöten kun ateriainsuliinimääräni pienenee, myös painoni on laskenut pari kiloa mikä on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Aloitan jo tänään perusinsuliiniannokseni ”pilkkomisen” osiin, koska kerralla suuria muutoksia ei voi tehdä. Ennen olen hiukan ennen nukkumaanmenoa pistänyt perusinsuliinia 32 yksikköä, tänään illalla lohkon annoksen osiini niin että illalla pistän vain 6 yksikköä ja huomenaamulla 20 yksikköä jne., kunnes olen siirtynyt täysin siihen, että pistän perusinsuliinin vain ja ainoastaan aamuisin. Lupasin lääkärille lähettää kerran viikossa verensokeriseurannat sähköpostitse, jossa nähdään vaikuttaako perusinsuliinin ottamisen ajankohta miten ratkaisevasti verensokereihini.
Harmistuin kyllä pumppu-uutisesta sen verran, että meinasin itkeä. Puhuin lääkärille sensoroinnin puolesta, koska kokisin hyötyväni juuri sellaisesta kaikkein eniten. Sensorointihan minulla olikin muutama viikko takaperin, jossa laite sokkona seurasi verensokeriarvojani kudosnesteestä ja tulokset purettiin paperille. Minulla on hieman ongelmia hahmottaa välillä, miten verensokerini käyttäytyy: lähteekö aterian jälkeen verensokeri nousuun vai tuleeko verensokeri rytinällä alas. Sensoroinnissa laite voisi mahdollisesti minulle ilmoittaa, kun verensokerit nousevat ja laskevat asettamilleni arvorajoille.
Valitettavasti minun hoitopaikassani ei olla tehty päätöstä mahdollisen jatkuvan sensoroinnin laitteiden hankkimisesta (tarkoitan tällä siis FreeStyle Libreä). Lääkäri harmitteli suuresti kanssani asiaa, koska kuulemma hänenkin mielestään hyötyisin aidosti sensoroinnista, mutta kaupungin päätöksestä johtuen sellaista minulle ei tule vielä puoleen vuoteen. Katsotaan, onko silloinkaan ratkaisuja tehty. Harmittaa, kuinka eritasa-arvoista hoitoa voi saada Suomenkin sisällä, vaikka ymmärrän myös kustannuskysymykset joita päättäjät joutuvat katsomaan..
Sain sentään sen verran puhuttua lääkärille asiani, että hän hyväksyi jos minulle tehtäisiin sensorointi muutaman kerran vuodessa. Seuraavan kerran sensorointi tapahtuu kevään korvella, jossa katsotaan onko lääkevaihdoksista ollut kohdallani hyötyä. Nyt minun on siis vain yksinkertaisesti tultava toimeen niillä hoitovälineillä, joita minulle on suotu, vaikka ne eivät motivoi tai auta minua niin paljon kuin toivoisin. Kuten lääkärikin ilmaisi – hoidan itseäni niin hyvin näillä välineillä mitä minulle on suotu. Pääsisin vielä parempaankin tulokseen, jos välineet olisivat ajan tasalla, kunnolliset ja niitä olisi saatavilla loputtomasti. Näillä nyt mennään, valitettavasti..
Sain apua onneksi samalla karseaan niskaihottumaani. Kärsin ajoittain aika pahasta atooppisesta ihosta ja nyt tulilinjalle on joutunut niska ja takaraivo, joka on täynnä punaista isoa, hilseilevää läikkää. Onneksi lääkärini määräsi minulle astetta tujumpaa voidetta ongelmaan ja toivottavasti pääsen tästä niskavillojen kutinasta eroon muutaman viikon sisään. Hammasremonttinikin alkoi viimeviikolla hampaiden paikkauksella ja jatkan hammaslääkärillä ramppaamista vielä ensikuussakin. Minulta eilen lohkesi pieni pala etuhampaasta syödessäni ja hammaslääkäri oli äärimmäisen huolissaan puremalihaksistani ja hampaiden kunnosta – hampaani kun ovat hieman haurastuneet yöllisen pureskelun jäljiltä..
Näihin ja muihinkin asioihin toivottavasti saan selkeyttä kevään mittaan. Olen nyt tyytyväinen siihen, että pääsen sisätautien poliklinikan asiantuntijoiden hoidettavaksi sekä asiani otetaan vakavasti. Valitettavasti en ole tyytyväinen siihen, että asiat tapahtuvat hitaasti ja välillä tuntuu, että suurin osa asioista on tehty täysin mahdottomiksi. Olenkin päätynyt tulokseen (jälleen kerran), että parempi elää vain päivä kerrallaan ja tehdään näistä päivistä edes joten kuten siedettäviä itsellensä elettäviksi.
Tsemppiä kaikille viikkoon!