Kuolemanväsynyt

Tuntuu kuin päivässä olisi kymmenittäin liikaa tunteja ja saisin unta vain pari niistä. Kivut on kymmenen kertaa pahemmat ja en jaksa yhtään enempää. Mun lääkäri on lomalla, joten mulla ei oo ees sitä soittoaikaa, joka piti olla lähipäivinä. Mä en tiedä milloin se oikein olisi ja pääsenkö silloinkaan vastaanotolle asti. Oon aivan liian puhki, en kestä mitään. En jaksa nostaa edes kahvikuppia enää.

Sain vajaa viikko sitten lääkäriltä, lisäksi tulehduskipulääkettä. Siltikin kivut on pahemmat kuin muistan aikoihin olleen. Öisin nukkuminen tekee kipeää, aamuisin sattuu suunnattomasti. Pahimpia on illat, yöt ja aamut..

En jaksa pyytää enempää, en jaksa itkeä. Pelkästään puhuminen tuntuu pahalle, ajattelukin sattuu päähän. Tällä hetkellä tuntuu samaan aikaan, että tapahtuu liikaa ja liian vähän. Haaveilisin siitä että voisin vain elää normaalisti. Heräisin yhtenä kauniina aamuna ja mihinkään ei sattuisi, mutta nyt mun tarvii vähintään oottaa maanantaihin ja taistella itseni taas lääkäriin jotta saan parempaa helpotusta kipuuni. Mä vaan tahtoisin olla hetken edes kivuton, nukkua ilman särkyä. Vaikka se sisältäisi kipulääkkeen tiputuksena tai jotain.

Hyviä uutisia mulla silti on! Mulle tuli kevyempi pyörätuoli viimein. Mä jaksan ite viimeinkin rullata melkein kilometrin verran. Se on niin kevyt ja sillä on helpompi liikkua, vaikkei tässä tilanteessa pysty kotoonta poistumaan, mutta on se silti helpompi täällä sisätiloissakin.

Oon pahoillani jos postauksissa on nyt sekavuutta tai niitä tulee harvemmin, tää väsymys vie kaikki viimeisetkin voimat. Yritän siis keskittyä siihen että saisin tehtyä edes vähän koulujuttuja ja pakolliset arkiaskareet. Suihkussa käyminen ja syöminenkin on jo liikaa.