Lusikat loppu

Löydän itseni toistuvasti pohtimasta sitä mikä mun tarkoitus on. Miksi näytän tälle? Joinain päivinä tajuan näyttäväni olevan vähintään kolmannella kuulla raskaana. Jalat on turvoksissa ja kengät on liian isot jalkaan.. Vedän milloin millaisenkin pillerin ja joskus pohdin tarvitsevani vähintään seittämää vitamiinia..
En jaksaisi panostaa. En muista milloin kävin suihkussa ja muistan laittaneeni pyykkikoneen ainakin viikko sitten.. Lakanat vaihdoin ennen joulua, toivottavasti joku vaihtoi ne välissä..
Dödöä muistin laittaa ehkä viime viikolla. Hiuksetkin on harjattu joku päivä alkuviikosta, ehkä N harjasi ne eilen, ehkä..

Mutta niinä päivinä kun en saa aamusuukkoa kiireen vuoksi ja illalla N menee kavereiden luo. Mä kotona istuessa tajuan pohtivani että mitä olen tehnyt tai miksi en muuten vaan viehätä tarpeeksi.. Kai sen on minusta oltava kiinni kun en muuta keksi..

Sitten N laittaa viestiä, eikä sen tarvitse olla kuin ”jääkaapissa on ruokaa ja sohvapöydällä sipsipussin jämät” ja se jo kertoo mulle sen kaikkein tärkeimmän. Sen että musta välitetään. Siitä mä saan puhtia, sillä voimalla mä syön, käyn suihkussa ja vaihdan lakanat vaikka lusikat olisi jo loppunu. Jokainen tarvitsee jonkun joka kertoo että välittää, jonkun joka lainaa lusikoita kun omat on loppu.

Tän olen kirjoittanut jokin aika sitten yksin ollessa, mutta olo on yhä täysin sama..

Weheartit
Weheartit

Yksinäisyys ja stressin määrä saa mut toistuvasti romahtamaan. Sain viime yönä pitkästä aikaa stressikohtauksen, enkä mä pysty vaan ymmärtämään mistä se tuli. Kunnes mä äsken tajusin että se johtuu siitä että mä olen loppu ollut jo pitkän aikaa.

Koska mä tarvitsisin kipeästi ystävää eikä sellaista ole, niin mihin mun pitäisi mennä? Ei tälläisessä tilanteessa mua auta mitkään psykiatrit tai sosiaalipuolen kukkahattutädit kun tarvitsisin ystävää.

4 kommenttia

  1. Mia sanoo:

    ”Jokainen tarvitsee jonkun joka kertoo että välittää, jonkun joka lainaa lusikoita kun omat on loppu.” Tuo oli niin hienosti sanottu!!! 🙂 Saako tätä lainata?

  2. mintti sanoo:

    Oletko sä käynyt missään vertaistukitapaamisissa tms. joista voisi löytyä ymmärtävä ystävä? On tosi kurjaa kun yksinäisyys painaa… tiedän sen tunteen.

    • Jenni sanoo:

      Olen käynyt muutamaan kertaan, huonosti vaan on mun ikäisiä samaa sairastavia.. Siksi on jäänyt niin heikoksi tuo vertaistuki

Kommentointi on suljettu.