Kaikilla meistä on muistoja joihin liittyy kipu. Sulla se voi olla vanhempien ero, pyörällä kaatuminen.. Ehkä kompastuminen leikin keskellä.. Tai sitten muistat masennuksesta tai muusta henkisestä tuskasta tulleen kivun sun sisällä.. Se on jotain.

Mutta kuinka monesti tulee mietittyä sitä miten se kipu on sua muuttanut? Kun kaaduit polkupyörällä, opit ettet tekisi samaa virhettä uudestaan. Tai kun kompastuit leikkiessä, kurkkasit jalkoihin ja katsoit mihin kompastuit ettet kompastuisi uudestaan. Vanhempien ero tai masennus tuska saa sut miettimään elämää uudestaan, sitä miten se jatkuu, miten näät seuraavan tapahtuman? Onko sun loppu elämä vanhemmalta toiselle juoksemista ja näätkö asiasta vain huonot puolet?

Mutta miten käy sitten jos kipu on kokoaikaista? Opitko sä enään siitä mitään? Vai muuttuuko kipu pikkuhiljaa asumaan sun varjoon ja et enään löydä tietä pois sieltä..?

Mun kipu on mulle iso asia, vähemmästäkin kun se on kokoajan ympärillä. Kun se muistuttaa itsestään niinä hetkinä kun sitä kaikkein vähiten haluaisi. Silloin kun olisi hetki ilman kipua niin tahtoisi vain huokaista ja tanssia onnesta, mutta oikeasti mä en edes uskalla hengittää silloin.. Silloin mä vaan pelkään yhä enemmän koska mulle kivuton hetki meinaa että seuraava hetki voi olla kaksi kertaa pahempi.. Se voi meinata hyvää tai tosi huonoa.

Kipu muuttaa ihmistä, se opettaa asioita. Mutta mitäs sitten kun se on kokoaikainen? Enää se ei opeta, se vain muuttaa ihmistä. Kipu on tarkoitettu opettamaan, ja mun mielestä se on hyvä. Pienen lapsen kuuluu saada kolhuja, ne opettaa. Kun opettelet konttaamaan ja kolautat pään niin opit katsomaan eteesi, kun äidin kielloista huolimatta meet potkulautailemaan hiekkaiselle tielle ja kaadut kiviin, opit kuuntelemaan äitiä.

Kivun kuuluu opettaa muttei muuttaa ihmistä. Kivun ei kuulu tehdä sinusta erilaista mutta sen kuuluu saada huomionsa. Kroonisesta kivusta kärsiessä kuuluisi muistaa että kipu on vain kipu. Sen ei kuuluisi määrätä elämää, mutta se antaa suuntaa antavia neuvoja siihen mitä kannattaa ja ei kannata tehdä..

Tsemppiä kipupotilaille ja onnea äideille!❤️