Tänään ollaan oltu kaksi päivää uudessa kodissa, joten sori et oon laiminlyöny teitä rakkaat lukijani. Kaks yötä kovalla mutta niin ihanalla divaanillani. Välillä pohdin miten mä jaksan tän yli. Sitten käänsin kipeältä kyljeltä toiselle ja näin N:n kasvot. Silloin mä muistin miksi jaksan.

Tänään oli virallinen muuttopäivä, tänään kiivettiin viimeisen kerran vanhan asunnon portaita, ja saavuttiin meidän kotiin. Kaikki oli vielä purkamatta kun jouduin lähtemään sille Kiipula-jakson lääkäri ajalle, mutta kerron siitä myöhemmin tässä.

Muutto oli ihana ja kamala. Kokoajan oli kiire, teki välillä mieli itkeä kun en millään päässyt ja kyennyt liikkumaan niin hankalasti. Kaikkialla oli laatikoita ja säkkejä ja huonekaluja, mienasin monesti huutaa ihanalle muuttoavullemme että josko joku voisi joko auttaa tai mennä ulos. Kun ei tosiaan mun kehonkontrollilla ja kärsivällisyydellä kivun suhteen paljon yritetä enään selvitä hirveästä määrästä yliavuliaita tai todella vähemmän avuliaita yksilöitä. Jäi tunne tänään että päästin enemmän ja vähemmän ystävällisiä sammakoita suustani..

Tänään oli tosiaan 17.20 se lääkäriaika liittyen niihin opiskelusuunnitelmiin ja kuntoutumissuunnitelmiin Kiipulan osalta. Syvästi jäi mieleeni kun äiti kysyi lääkäriltä että ”miten näät sitten Jennin tulevaisuuden?” ja lääkäri oli ihanasti rehellinen ja totesi että ”noh, ei ikinä normaaliin kouluun kykene. Eikä liikuntakyky tule paranemaan.”, ja vaikka se kuulostaa pahalle, niin mä oon melkein onnellinen siitä. En siitä että mun toimintakyky menee vaan huonommaksi vaan siitä että mua ei voi yrittää tunkea taas normaaliin kouluun ja väittää kykeneväksi sinne. Sain sieltä myös myönnytyksen suunnitelmaan mennä asiantuntevalle lääkärille, jotta tutkitaan kunnolla se EDS mahdollisuus, joka on jo aika varma asia monen terveydenhuollon työntekijän mielestä.

Seuraavaksi siis odotan vaan mun jakson papereita jotta niillä sit alotan nettilukion. Sen lisäks Kelaan on menossa lääkärin osa mun vammaistukihakemuksesta, ja mä meen joku päivä täyttää oman osani. Sitten kun sen, lääkärin mukaan hyvin varma, myöntymys, niin sillä rupean sitten hakemaan vammaispalveluilta apua ja fysioterapiaa ja muuta vastaavaa.

Nyt vaan intoillaan ja odotetaan papereita jotta päästään etenemään!  Odotetaan odotetaan!     Seuraavaksi voisinkin laittaa teille vaan kuvia ja esittelyjä asunnosta kun päästään purkamaan kaikki tavarat ja kaiken ihanan paikalleen!! :’)