Yksinäinen viikko alkamassa.

Tää aamu alko tosi heikosti.. Olin siis eilen illalla kokeillu uuden ohjeen mukaista unilääkettä, joten siitä kiitoksena en heränny mun aamun lääheherätyksiin 6.. joten tää päivä ei tuu lähtee hyvin käyntiin ainakaan… Huoh.  Tunnin päästä suunta kohti nupoa, saa nähä mitä siellä käydään läpi, mut tuntuuki vähän sille et pitää saada tyhjennettyä pää.

Nyt onnellisesti nupolta palanneena. Tänään jaksoin jopa siivota ja tein makaroonilaatikon ja sit menikin taas voimat.. Sain mutustettua ruuan suuhun ja lähdin kohti keittiötä tarkoituksena siivota ja tumps, löysin itseni lattialta ruokalautasen kanssa kun jalat ei kantaneetkaan.. Huomasin kyllä jo aiemmin et tää aamulääkkeen unohtuminen kostautuis mutten ois osannu kuvitellakkaan et oisin taas jalaton, eikä se kyl oo hirveen helppoa tai mukavaa yksin ollessa.    Mut sainpahan tehtyä kaiken mitä halusin,  sain vietettyä eilen illalla laatuaikaa itselleni, sain siivottua ja leikittyä mun kisun kanssa ja nyt sain hyvin mutkikkaasti mutta kuitenkin nostettua koneen lattialle ja kirjotettua.   Harvempi pystyy ymmärtämään miten hankala on elää kun joutuu liikkumaan nostamalla käsillä itteään.. Joten kuvailen hetken..

Kipu tuntuu ylitsepääsemättömälle, tuntuu kuin joku leikkais voiveitsellä sun lantiosta sun jalkoja irti. Polvien ja nilkkojen kipu tuntuu sille kun sulla roikkui 20kg painot sun jaloissa.. Sitten sun pitää tehdä jotain, sun pitää liikkua. Eli sä tiputtaudut missä ikinä ootkaan, mut sun jalat ei kanna. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää nostaa itseäs käsillä, eli ojenna jalat suoraksi lattialla, ja laita kädet taaksepäin ja nosta ittes. Se on ainut tapa liikkua, mutta sitten kun liikut niin monta kertaa, moneen paikkaan ja moneen suuntaan, silloin alkaa särky olkapäissä ja selässä. Silloin joudut miettimään uudestaan mitä voit tehdä.. Ja joudut myöntämään ettet voi. Sitten jäät makaamaan itkien ja tuskissas ja vaan odotat ja odotat että olo helpottuis..

Mutta mitäs jos tälläisenä hetkenä tarvii mennä suihkuun? Tai saada jotain jääkaapista? Entä yläkaapista?    Jätänpä teidät siis varmaan pohtimaan sitä….

Toivotaan tämän helpottavan niin voi vielä joku päivä tehdä jotain. Näin yksin ollessa väsyn paljon nopeammin.. En tahtoisi vain tehdä yhtään mitään, koska kun teen niin kaikki tuntuu ihan kuolemalle. Syöminenkään ei maistu, kun tietää miten raskasta sitä on ensin tehdä. Noh mutta kenties huominen on jo parempi!