Olipa kerran todella rankka päivä

Tää päivä on totaalisesti ansainnut todella rankan päivän nimikkeen.

Suu yhä hellänä eilisen hammaslääkärin jäljiltä, joten laitan kaiken ruuan pureskeltavaksi poskihampaille, mikä ei muuten helpota leukojen loksahtelua. Oli erikoisen näköistä mun sämpylän syönti, huhhuh 😀

Tänään oli se paljon puhuttu ja odotettu tk-lääkärinkäynti jolta oli suuret odotukset, mutta kerrankin lääkärikäynti vastasi sitä mitä odotin! Tavoitteena oli saada estolääkitys käyntiin ja allergiavastaukset, sekä mahdollista apua hankalaan kipujaksoon.  Tältä ihanalta lääkäriltä sain kaiken mitä odotin ja enemmän. Sain estolääkkeet käyntiin ja vieläpä juuri ne joita toivoin. Allergiavastaukset sain ja samoin todistuksen koululle, kun ensin pääsen taas sinne. Kipujaksoon sain sairaslomaa ja vahvempaa lääkettä että pärjään. Tänä iltana siis lähtee kokeiluun Tramal Retarted- niminen lääke. Tällä lääkkeellä olisi tavoite nyt ainakin parin viikon ajan kokeilla pystyisikö sillä lääkkeellä korvaamaan kaikki ne Panadolit ja Buranat joita on pitkän aikaa mennyt tai  edes vähentämään niiden käyttömäärää.

Ihanasti tämän hyvin menneen lääkärikäynnin jälkeen pääsin vielä näkemään äitiä ja pikkusiskoakin! Tässä siis pikaista sivutietoa että perheessäni kaikki sairastaa, meidän perheessä ei ole ketään täysin tervettä yksilöä.  Äidiltä sain lainaan ainakin joksikin aikaa ihanan selkätuen, mun selkä kun ei jostan syystä tykkää olla normaalisti vaan istun ja seison vinottain tai muuten ns epänormaalissa mutta mulle täysin normaalissa asennossa. Tässä kirjoittaessakin siis tarvitsen kaksi tyynyä saadakseni hyvän asennon ja silti joudun pitkää tekstiä kirjoittaessa nousta välillä pystyyn ja käydä tekemässä jotain.

Nyt varsinkin olo on hankala, kipeä ja todella epämukava. Tänään kun on joutunut koko illan pikkuhiljaa siivoilemaan, koska huomenna tulee kavereita juhlimaan mun 17-vuotis syntymäpäivää. Tavallaan tykkään ajatuksesta ja ihanan siististä ja paljon tilavamman tuntuisesta asunnosta, mutta toisaalta juuri nyt ajatus yhdestäkin vieraasta aiheuttaa sisäistä itkua. Kipeänä tuntuu paljon hankalammalle yrittää ajatella asioita nykyhetkeä pidemmälle.

Tänään tuli pohdituksi mitä toivoisin saada irti uudella lääkärillä kipu- ja kuntoutuspoliklinikalla. Ensimmäisiä mieleeni tulleita asioita oli TNS-laite, pyörätuoli, parempi lääkitys ja rannetuet. Pidempään asiaa pohdittua huomasin että olen noita kyseisiä kaivannut jo vuoden tai kaksi, mutten keksinyt miksen ole silti saanut asiaa etenemään.  Sen vuoksi innostuin käymään läpi sairauskansiotani viimeiseltä vuodelta ja löysin kielteiset päätökset TNS-laitteesta sekä rannetuista. Lääkkeet on olleet samat jo pari vuotta, koska kukaan ei parempia lääkkeitä antanut. Parempia lääkkeitä pyytäessä sain aina vastaukseksi olevani joko liian nuori olemaan niin kipeä tai liian nuori saamaan vahvempia lääkkeitä. Silti nyt diagnoosin jälkeen sain heti paremmat lääkkeet. Uskomatonta.

Jokaiselle toivomistani asioista on silti hyvät syyt. TNS on yksi ainoista lääkkeettömistä kivun helpotus vaihtoehdoista jotka minua auttavat. Se minulla oli jo aiemmin pitkään lainassa ja kovassa käytössä.   Pyörätuolin tahtoisin, jotta huonompina päivinä ei tarvitsisi liikuttaa itseäni käsien avulla pitkin lattiaa, sillä kyynärsauvat ei ole enää vaihtoehto kun kädet on niin heikossa kunnossa. Olisin todella onnellinen sen saadessani.  Rannetuet varmasti ymmärretäänkin, sillä niiden avulla voisin tehdä käsillä paljon enemmän eikä ne enään antaisi kokoajan periksi ja voimattomaksi.

Kai sitä saa kaikkea toivoa. Noh, huomenna varmastikin kirjoitan uudesta lääkkeestä, jos kerkeän. Muuten seuraava kirjoitus tulee lauantai-iltana tai sunnuntaina. Lupaan ottaa synttäreiltä kuvia!