Pitäisi tehdä töitä. Istun kuitenkin kahvittelutilassa pläräillen ennakkotehtäviäni kriittisesti. Ei ole hyvä ei. Tuokin kohta on ihan perseestä. Miksi ihmeessä olen kirjoittanut tuon noin? Pitäisi myös ruveta lukemaan pääsykoemateriaaleja. Eihän minulla ole kiire tai mitään, mutta silti tuntuu siltä että aika loppuu kesken. Miksi kouluihin hakemisesta on tehty niin vaikeaa?

Viikonloppu oli mukava. Olin Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa Kankaanpäässä. Hymyilin koko ajan ja hyppelehdin joka paikkaan kuin pieni innokas lapsi. Kehuin ihmisten vaatteita. Halasin ja kosketin. Mutta välillä iski inhottava olo. Istun kokoustilassa ja kädet hikoavat. Otan rauhoittavan. Toisen. Kolmannen. Minua alkaa huimata. Tunnin sisällä olo kuitenkin lähtee taas parempaan päin ja juoksen käytävillä laulaen ja nauraen kovaan ääneen.

Juttelen englanniksi parin kansainvälisen vieraan kanssa. Kielioppini on huono, mutta vieraat ymmärtävät kuitenkin mitä tahdon sanoa. Silti minua hävettää hieman. Jatkan kuitenkin hymyilyä. Työpajoissa päädymme laulamaan kansainvälisten vieraiden kanssa. Olen onnesta soikeana.

Käyn keilaamassa, uimassa ja saunassa. Saan uuden ystävän. Valmistaudumme kahdestaan illalliselle. Meillä molemmilla on tyylikkäät mekot ja ihanat korkokengät. Rakastan meikkaamista. Tunnen itseni silloin taideteokseksi.

Illallisella esiintyy livebändi. Juoksen uuden ystäväni kanssa ensimmäisenä tanssilattialle. Saan myöhemmin kehuja rohkeudestani. Hiki nousee nopeasti pintaan. Olo on kuin saunassa.

”Tahdoin olla sun ystävä jo ensi hetkestä asti. Vaikutit niin mahtavalle!”, uusi ystäväni sanoo.

Menemme huoneesemme katsomaan televisiota. Syön pari suklaapalaa ja riisudun juhlamekostani. Kaadun sängylle ja minulla menee ehkä noin kaksi minuuttia nukahtamiseen. Havahdun puoli yhdeltä siihen että ahdistaa. Kävelen vessaan, katson itseäni peilistä ja muistan etten ole vielä pessyt hampaita. Hampaiden pesun jälkeen palaan takaisin sänkyyn ja yritän hengitellä rauhassa. Onneksi olen niin väsynyt, ettei ahdistus kauhean pitkään vaivaa.

Sunnuntai menee halien ihmisiä ja kiitellen viikonlopusta. Kotona yritän saada aikaan ennakkotehtäviä, mutta ilta menee lopulta kauhuelokuvan katselemiseen kämppiksen kanssa.

Mitäs teille kuuluu?