En ole kirjoittanut tänne vähään aikaan, ja syynä on ollut se etten ole kokenut mitään kauhean suurta ahdistusta. Ennen kuin nyt. Olen kohta ollut vuoden sinkkuna, kaksi vuotta taas ilman mitään suurta ihastusta. Olin ehtinyt vähän jo kaipaamaan sitä jännityksen tunnetta. Mutta sitten kohtaan hänet, tämän upean pitkän pehmeätukkaisen pojan. Pojan, joka rakastaa matematiikkaa ja soittaa kitaraa. Poika, joka tekee omia biisejä ja tykkää jutella tuntemattomille ihmisille kadulla. Poika, joka pysähtyy kylmässä talviyössä ottamaan yksinäisestä paljaasta puusta kuvia, koska se näyttää hänen mielestään kauniilta.
Yhtäkkiä en tahtoisikaan olla ihastunut. Ahdistaa syödä ja nukkua. Olen päivisin todella levoton unenpuutteen ja alhaisen verensokerin takia. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Mutta se kaikki unohtuu hetkeksi kun hän tarttuu minua kädestä. Tuijotamme toisiamme silmiin ja jaamme salaisuuksia. Asioita mitä emme ole koskaan kertonut kellekkään. Kello on kuusi aamulla kun harrastamme karvamatollani kutituspainia. Hän sanoo että olen mahtava tyyppi, kanssani on ihana olla. Taistelen sitä vastaan etten suutelisi häntä. Miksi? Koska hänellä on tyttöystävä.
Suhde on ollut kuulemma yhtä vuoristorataa, tyttö ei näytä kauheammin tunteitaan. Heillä ei ole oikein mitään yhteistäkään. Ymmärtääkseni he eivät myöskään vietä kauheammin aikaa keskenään. Silti hän ei uskalla lähteä pois tästä suhteesta. ”Kyllä mää silti edelleen rakastan sitä”, hän kertoo. Eikä hän tunne minua tarpeeksi hyvin, että voisi heittää suhteen menemään.
Itken. Viillän. Tunnen itseni itsekkääksi, koska olen yrittäny tuhota jonkun parisuhteen. Tunnen itseni typeräksi, koska olen ajatellut että joku voisi oikeasti tykätä ja välittää minusta. Hän pyytää minua odottamaan ja katsomaan mitä ajan saatossa voi tapahtua. ”Kyllä sulla on vielä tsäänsejä saada se”, kaverini rohkaisee. En tahtoisi ruokkia turhia haavekuvia. Ensimmäistä kertaa kuitenkin….minulle oli tullut sellainen fiilis että hän olisi Se Oikea.
Sydän särkyy. En tiedä mitä tehdä tai mitä pitäisi sanoa.