Edelleen kipeänä. Iho on tulikuuma, kurkkuun sattuu ja hikoilen aivan älyttömästi. Väsyttää ja oksettaa. Janottaa. Minun pitäisi huomenna lähteä isälle talonvahdiksi ja viedä pikkusiskoni Helsinkiin. Minun piti myös tänään käydä leffassa katsomassa kauhuelokuva Lights out isän kanssa, mutta jouduin perumaan. Hävettää olla näin heikko ja ahdistaa kun kaikki kivat jutut menevät ohi. Aurinko paistaa ulkona, mutta en voi nauttia siitäkään.

Sain eilen pitkästä aikaa aivan jumalattoman pahan paniikkikohtauksen. Kämppikseni ei ollut kotona, joten jouduin soittamaan kaverin apuun. Itkin, vapisin, hyperventiloin ja huusin. Anelin ettei kaverini lähtisi mihinkään. Tunto katosi välillä kropasta, mutta välillä se palasi takaisin räjäyttävästi. Näin kaiken kahtena ja valittelin kaverilleni että minua oksettaa. Yritin välttää rauhoittavan ottamista, koska olin ottanut aiemmin illalla alkoholia, mutta lopulta nappasin yhden pillerin. Olo helpotti hetkeksi. Makasin sängyssä ja tuijotin kattoa. Hoin monta kertaa että tunsin sulavani. Kaverini ei kauheammin tehnyt mitään, tuijotteli vain kännykkäänsä ja muistutteli välillä minua hengittämään rauhassa. Kun kämppikseni palasi kotiin, hän lähti. ”Kattele että se pysyy rauhallisena”, kuulin hänen kuiskaavan kämppikselleni lähtiessään. Nukahdin viideltä aamulla.

Kyllä minulle on käynyt jotain positiivisiakin asioita…. kävin eilen mm. Joutsassa vetämässä sen workshopin, mistä puhuin edellisessä blogitekstissäni. Se meni hyvin, vaikka tunsin itseni hieman flunssaiseksi! Tapasin ihania ihmisiä ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja (mm. prostituutiosta). Meillä oli toissapäivänä kauhuelokuvamaratooni kämppikseni kanssa, katsoimme elokuvat Sinister, Sinister 2, Riivattu, sekä Funny Games. Söimme mansikoita kermavaahdolla ja tietenkin vedimme myös paljon popcornia. Näin erästä kaveriani, joka palasi viikko sitten vaihdosta. Hän oli ollut vuoden Afrikassa.

Viime sunnuntai iltana sain puhelun entiseltä luokkalaiseltani. Hän oli aikeissa pyytää ihastustaan ulos, mutta oli ihan paniikissa. Miten ihastusta pyydetään ulos? Mitä jos se sanoo ei? Kahden tunnin puhumisen jälkeen sain hänet vihdoin pyytämään tyyppiä ulos, ja vastaus oli kyllä. Sen jälkeen luokkalaiseni alkoi panikoimaan treffeistä. Mitä siellä tehdään? Mistä me puhutaan? Miten pukeudun? Mitä jos se aattelee että oon liian lihava?

”Rakas, sää oot ihana, et lihava. Plus se on suostunu jo sun kanssa treffeille, joten lasi on jo puoliks täynnä. Menkää yksille, jutelkaa teidän harrastuksista. Käykää läpi lempileffat, – kirjat, -bändit yms. Kerro sun perheestä, kysele sen perheestä. Lapsuudestakin voi jutella. Hauskat kännitarinat. Hymyile ja muista katsekontakti. Ole oma ihana ja kaunis itsesi. Oon susta tosi ylpee”, sanon entiselle luokkalaiselleni puhelimessa.

Itsekin kaipaan tällä hetkellä hieman treffeille. Rakastan uusiin ihmisiin tutustumista. Tuntuu siltä että aina kun tutustun uuteen ihmiseen, tutustun myös uuteen puoleen itsessäni. Se on aina hauskaa.

Nyt en kuitenkaan pääse vähään aikaan treffeille koska teen kuolemaa sänkyni pohjalla. Huomenna taas käymään lääkärillä. Olo on kauhea ja ahdistaa. Ääääääää…..