Moi! Enpä ookkaan taas pitkään aikaan kirjotellut tänne mitään, nytpä päätin tulla tekemään pienen tilannepäivityksen tännekkin😊 Hirveästi olis ideoita mistä haluisin kirjoittaa ja luonnoksiakin on syntynyt monia, vaikka ne ei koskaan ole tullut valmiiksi asti. Jotenkin vaan on vaikea saada välillä asioita aikaiseksi ja välillä on vaikea edes saada asioita aloitettua. Nyt päätin kuitenkin, että haluan kirjoitella tänne ja ajattelinkin taas muutenkin nyt alkaa aktiivisemmin kirjoitella! Minähän olen siis hirveän innokas jouluihminen ja monelta olen saanut kuullakin, että olen innokkain jouluihminen mitä he ovat koskaan tavanneet! Joulun tullessa uskon, että tulen kirjoittamaan useammin ja vähän myös aiheen vierestä, eli joulusta!😉

Jos mennään siihe asiaan, että mitä minulle tällä hetkellä kuuluu, niin se onkin vähän vaikeampi kysymys vastata. Kun alan miettimään tarkemmin, mietin kerronko siitä, että minulla menee paremmin, käyn koulua, pystyn puhumaan vaikeistakin asioista, en ole enää kokoaikaa niin surullinen, minulla on motivaatiota ja niin edespäin. Vai pitäisikö kuitenkin kertoa siitä, että minua välillä ahdistaa, masentaa ja surettaa ihan hirveästi. Pitäisikö kertoa siitä, että olen todella väsynyt enkä saa välillä mitään aikaiseksi ja siitä, että minua pelottaa ja stressaa liian moni asia. Pitääkö kertoa siitä, että joskus tuntuu että haluaa vain kuolla, tai siitä että kuitenkaan ei haluaisi ajatella niin. Pitäiskö mainita , että tuntuu pahalta olla koulussa, vaikka kuitenkin tykkään olla siellä, en itsekään tiedä mitä siitä ajatella. Jospa sitten kuitenkin kerron siitä kuinka iloinen olen kun olen päässyt tähän asti parantumisessa ja haluan olla kokonaan terve, mutta kuitenkin minua pelottaa ja sitten kuitenkin olen peloton? Pitäisikö siitä mainita, että en edelleenkään osaa nähdä itsessäni mitään hyvää, vaikka haluisin? Päälimmäisenä ajatuksena mulla on kuitenkin parantumisen vieminen loppuun ja se, että haluan olla kokonaan terve. Kuitenkin mietin, että mitä minulle just tällä hetkellä kuuluu?

Kun pohdin mitä minulle kuuluu, en oikeasti osaa vastata, en tiedä tarkkaa vastausta, mutta pitääkö sitä edes tietää? Toisaalta minulle kuuluu parempaa kuin koskaan sairauteni aikana, toisaalta taas jotkut asiat tuntuvat todella vaikeilta. Edelleen tärkein päämääräni on parantua täysin ja olla onnellinen, oppia olemaan sinut itseni kanssa ja antamaan itselleni armoa. Haluaisin oppia tasapainoon syömisen ja liikunnan kanssa, nykyään joudun aina miettimään miten saan balanssin pysymään ja siksi välttelen paljon liikkumista. Koulu painaa mua todella paljon, joka päivä mimusta tuntuu ettei minusta ole siellä mihinkään eikä kukaan kaipaa minua siellä, vaikka tiedän ettei niin ole niin se tuntuu minusta usein siltä. Olen edistynyt paljon ja olen monessa muodossa olen viisastunut ja tajunnut paljon asioita. Kuitenkin minulla on asioita jotka ovat niin vaikeita ja kipeitä, että haluisin vain skipata ne ja ajatella jotain muuta. Tiedän silti, että kaikki nämäkin asiat on käsiteltävä jos ja kun haluan parantua kokonaan ja päästä kaikista niistä eroon. On hirveää alkaa käymään asioita läpi joita ei missään tapauksessa edes halua kestää, vaikka toisaalta käyn asioita läpi päässäni joka ikinen päivä. Tiedän olevani tarpeeksi vahva ja tarpeeksi pitkällä parantumisessa viemään kaikki nämä viimeisiksi jätetyt asiat ja muuttumattomat tavat loppuun, mutta vaikka tiedän olevani tarpeeksi vahva siihen, niin olen käynyt niin monia asioita läpi ja kestänyt niin paljon, että haluisi vaan ajatella asioiden lipuvan ohitse itsekseen. Eihän se niin mene, tiedän sen, niin olen joskus muidenkin asioiden ajatellut joskus menevän vaikka kaikkihan se on kestettävä jotta niistä asioista voi päästää irti.

Jos kertoisin kuitenkin muustakin kuin vain siitä mitä pääni sisällä liikkuu, koska onhan tässä tullut tehtyä kaikenlaista ja myös kivoja asioita on viimeiaikana tapahtunut. Vaikka välillä päivät tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta ja tuntuu ettei mikään onnistu, niin on silti väliin mahtunut myös mukavia juttuja. Syyslomalla kävin ruotsissa pienellä kahden yön reissulla, myös juuri viikko taaksepäin olin ystäväni kanssa kööpenhaminassa kahdestaan joka oli aivan ihanaa! Kukaan ei olisi puoli vuotta aeimmin uskonut minun olevan sellaisessa kunnossa, että voisin lähteä yksin kaverin kanssa yhtään mihinkään! Tälläiset asiat ovat sellaisia joista huomaa kuinka pitkälle on jo edennyt! Vietimme ihan parasta aikaa kööpenhaminassa ja ihastuin kaupunkiin muutenkin.😍 Nyt suunnitteilla on jo uusi reissu johonkin toiseen kaupunkiin. Myös joulun tuleminen auttaa mua jaksamaan eteenpäin, rakastan joulun aikaa ja kaikkea joulussa! Ei ole mitään mistä en joulussa tykkäisi. Tosin pakko myöntää, että nyt jo vähän mietityttää miten tulen repimään jostain iloa kun alkaa uusi vuosi. Alkuvuosi on aina minulle sellainen vaikea aika, mutta kai siitäkin taas selvitään.

Nyt toivottelen kaikille mukavaa, vaikkakin aikas synkänpuoleista marraskuun loppua! Nyt minä taas ryhdistäydyn uudella innolla kirjoittelemaan, koska asiathan ja aiheet minulta ei kesken pääse loppumaan!😃 Ajattelin myös kirjoittaa pienen matkapostauksen siitä kööpenhaminan matkasta, se ehkä sitten seuraavaksi!