Kuulumisia viimeajoilta.

Aloitin toisenlaista kirjoitusta, mutta totesin, että taidankin mielummin kirjoitella pienen kuulumiskirjoituksen tästä viimeajasta. Tässä on taas tapahtunut yhtä sun toista, vaikka ei mitään sen suurempia tai maailmaa mullistavia, niin pienetkin asiatkin joskus ovat suuria ja kun elämä on muutenkin rankkaa ja haastavaa niin pienet paremmat hetket jo tuntuvat suurilta.

Viime postauksen jälkeen  jälkeen oloni on osittain muuttu nut todella paljon, toisaalta oloni ei ole juurikaan muuttunut. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta joka minulla näin yleisesti on. Elämässäni on kevääseen nähden paljon positiivisempia ja hyviä asiaoita, mutta myös synkät ja vaikeat asiat ovat painaneet ja painavat välillä tosin kovaa. Oloni riippuu oikeastaan ihan päivästä. Toisina päivinä oloni on todella kamala ja epätoivoi nen ja toisina saatan olla hyvinkin positiivinen ja jopa iloinen. Se, että voin fyysisesti jo niin paljon paremmin  niin auttaa myös minua selvittämään monia pään sisäisiä asioita helpommin ja kuten jo viime kirjoituksessa mainitsin, niin fyysinen parempi kunto on varmasti auttanut myös viimeaikoina siihen, että vaikka pientä alamäkeä henkisessä olossa on ollut havaittavissa niin silti olen pystynyt pitämään itseni kasassa enkä enään pura pahaa oloani syömiseen.

Vaikka muiden mielestä saattaa tuntua siltä, etten oikeastaan juurikaan ole tehnyt yhtään mitään tai juurikaan mitään ei ole tapahtunut, niin kuten jo aiemmin mainitsin niin pienetkin asiat ovat minulle aika suuria. Viime torstaina päätettiin äidin kanssa lähteä turkuun äidin viimeisten kotona olo päivien kunniaksi ja päätettiinkin sitten mennä myös laivalle. Meillä oli todella hyvä reissu ja taas huomasin sen kehityksen jota kevään ja kesän aikana olen saanut aikaiseksi.Niin pieeltä kuin tämä kuulostaakin niin pystyin syömään miten halusin ja mitä halusin, naureskeltiin äidin kanssa monista asioista ja puheenaiheita oli niin paljon mitakin kuin vain sairastaminen ja paha olo. Minulle tällaiset pienet asiat ovat suuria kuten nauraminen ja se, että on voimia puhua muustakin kuin siitä, ettäon masentunut tai ahdistaa. Oli ihanaa tuntea olonsa turvalliseksi ja kotosaksi JA hyväksi!

Viikonloppuna lauantai olikin jotenkin taas aivan kauhea päivä, en oikein tiedä mitkä kaikki asiat siitä tekivät vaikean ja miksi, mutta kuitenkin en edes muista montakohan kertaa lauantaina oikein itkin, aika monta. Olen kuitenkin lauantaissakin tyytyväinen siihen, etten antanut huonon mielen kestää koko päivää, enkä antanut sen vaikuttaa syömisiin, sillä tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Lauantain ehdoton päivän pelastus oli se, että olen kuitenkin jo päässyt niin paljon eteenpäin, että len edes jonkinverran oppinut hillitsemään itseäni ja käsittelemään tunteitani. illalla oli vielä ihan mahtava tunne purkaa paineita pienellä lenkillä musiikkia kuunnellen ja sitten mennä saunan kautta sohvalle katsomaan elokuvaa ja syömään iltapalaa. Myöhemmin toesin vielä, että jäätelö olisi tarpeen ja siinä elokuvaa katsellessani söin vielä ben&jerrys jäätelön. Päiväni olikin pelastettu, en edes oikeastaan muistanut enää miten huonosti päivällä menikään, taino muistin, mutta ehkä oli tietoinen valinta vain olla muistelemmatta..

Nyt eilen maanataina oli ensimmäinen päivä pitkästä aikaa kun olin ihan yksin koko päivän, vaikka se kuulostaakin taas pieneltä asialta, niin kun huomioidaan se, miten huonossa kunnossa keväällä olin kun äiti jäi kotiin niin nyt olen ihan eri kunnossa ja lähtökohta yksin pärjäämiseen ei enää ollut mahdoton. Oikeastaan on pakko myöntää, että oli todella kivaa ja rentouttava olla välillä ihan omissa oloissaan, vaikka yksin oleminen tuokin joitain haasteita, niin kuitenkaan eilenkään minulla ei ollut yhtään ongelmaa. Tai no, oli, muttei minusta riippuva. Sain meinaan eilen uuden terapeutin ja ei siitä sen enempää, mutta mainittakooon, etten enää ikinä tälle terapeutille aijo mennä. Entinen terapeuttini lähti toiseen kaupunkiin hoitajaksi ja se on ihan todella harmi, koska olimme tehneet jo yli kaksi vuotta yhteistyötä ja aloimme vihdoin saada asioista oikeasti jotain irti. Vaikka en haluaisi kenestäkään mitään pahaa sanoa, niin tästä nykyisesta ja minusta ei saa ikinä mitään kunnon keskustelua irti. Jos terapeutti tuomitsee ja tavallaan haukkuu minut ja sairauteni, eikä edes tiedä minun nimeäni niin minusta ei voi vaatia, että käyn siellä omaa oloani vain pahentamassa.

Minulla ei nyt sen kummempaa kerrottavaa ole, kouluni alkaa virallisesti vasta ensi viikolla, eli siihen asti nyt vielä keräilen voimia ja keksin itselleni mieluisaa tekemistä. Tänään (tiistaina) olen menossa kouluun tekemään yhtä tähän bloggaamiseen liittyvää jutuua ja olen siitä oikeasti tosi innoissani! Voin kertoa siitä myöhemmin, kun olen nyt ensin katsonut mitä se tuo tullessaan. Toki päiviini on kuulunut paljon muutakin ja edelleen fiilikset vaihtelevat ja oloni riippuu ihan päivästä, mutta ajattelin nyt kertoa vain näin lyhyesti vähän pääjutuista. Pahoittelen, että tästä tuli tosi sekava kirjoitus kun en oikein tiennyt miten asioista puhuisin, suokaa anteeksi. 😃 Ajattelin tehdä myös kirjoituksen tänne omasta kuluneesta kesästäni ja julkaista vähän kuvia kesän varrelta, koska niitä on kertynyt yksi jos toinenkin. Uskokaa tai älkää kun ajattelen, että alan sitä tekemään heti pian, niin aloitan vasta ensiviikolla tähän aikaan. 😀

 

mahdollisimman mukavaa viikkoa kaikille ja muistakaa, että aina saa laittaa kirjoitusehdotuksia ja asiallisia kommenteita tulemaan!

Snapchat-6775378762695950652
🍦🍦
Snapchat-7729556798903819991
Kuva on otettu laivalta
Snapchat-7566721174526061878
On oikeasti niin helpottavaa ajatella ruoka vain ruokana, usein se onnistuukon vaikka toki on päiviä jolloin se on vaikeaa. Kuva Turusta.

Snapchat-4622976097318833307