Entä jos mä en jaksa?

(Teksti on kirjoitettu jo muutoma päivä aiemmin ja fiilikset ovat hieman jo muuttuneet, ajattelin kuitenkin julkaista tän.)

9c81d5e4fdc136908438e7d206329561

Mä en haluis puhua tästä aiheesta, nytkin aijon kaunistella ihan kaikkien takia, en oo valmis enkä halua kertoa kaikkea. En jaksa kirjoittaa pitkää tekstiä enkä haluakaan, nyt just ei jaksa.

Siis en tiennyt, että mulle vielä joskus tulis niin paha olo kuin muutoma päivä sitten. Mulla oli oikeasti torstaina niin epätoivoinen olo, että ihmettelen miten edes olen vielä tässä. Niin pahalta kun se kuulostaain, niin oikeasti ihmettelen sitä. Luulin, että alkutalven epätoivoisuus olisi jo kokonaan historiaa, mutta järkyttävän paha olo iski kuin salama kirkkainta taivasta, keskellä kaupan käytävää. Minulla on mennyt koko kevään ja kesän niin paljon paremmin ja olen edistynyt niin paljon, että luulin hirvittävien pahan olon kohtauksien olevan ohi, mutta näköjään ei. Olen niin turhautunut siihen, että vaikka päivä menisi miten hyvin, eikä olisi mitäänahdistavaa tai pelottavaa asiaa, niin silti minulla on paha olla. Muutoman viime viikon olen mennyt ehkä aavistuksen alaspäin oloni kanssa joka saa minut tuntemaan etten tule ikinä selviämään. Tuntuu vain etten jaksa, en jaksa enää sitä, että sanotaan: ”pakko jaksaa, ei sitä muuten mitään tule” mutta entä jos vaan on niin kauan jaksanut ja jaksanut vielä jaksamisen yli ettei jaksa? Haluaisin joskus vain jonkun joka pitää minua kädestä ja sanoo ettei ole juuri silloin pakko jaksaa, riitää jos jaksaa pysyä elossa. Se ei torstaina tuntunut mahdolliselta, niin kamalalta kun se kuulostaakin. Välillä henkinen kanttini on ihan lopussa ja silloin se lopahti ihan täysin, siis oikeasti ihan kokonaan. Olin varma siitä, että torstai olisi viimeinen päiväni. Karua kertoa tälläistä, nolottaa edes että olen ajatellut tällaista. Mietin oikeasti miten niin yhtäkkiä voi tulla niin paha olo, voimat olivat niin loppu että hädin tuskin selvisin autoon asti. Myönnän, että voimat ovat henkisellä puolella vieläkin niin loppu, etten edelleenkään jaksaisi yhtään mitään, oikeasti, miten? Onneksi sentään olen fyysisesti jo niin paljon paremmassa kunnossa, että se varmaan osittain pelasti minut itseltäni. Toinen pelastava asia on äitini, ilman äitiä en selviisi, on ehkä typerän kuuloista kun aina sanon äitini pelastavan minut. Niin se vaan, äiti on pelastanut mut monta kertaa, niin monta, että en tiedä miten voin tarpeeksi kiittää. Riittäkö se kun olen olemassa?

19b25310c821f6c8de3cf6509061dab4

 

Outoa miten paha olo iskee kuin joku ampuisi minua päähän, se vain iskeytyy ja se on siinä, ei sille pysty eikä osaa tehdä mitään. Olen voinut niin paljon paremmin lähiaikoina ja olen nauranut ja ollut iloinenkin ainakin joskus ihan tosi aidosti. Olen fyysisesti ja ulkoisesti jo paaaljon paremmassa kunnossa, vaikka toki tämä paha olo sitäkin verottaa, mutta kuitenkin. Vaikka päivät ovat edelleen vaikeita enkä oikein osaa elää tai tiedä milloin pitää nauraa ja milloin ei tai muuta vastaavaa niin olen ajatellut ja uskonut sekä myös tuntenut, että voin paremmin. Olen kyllä voinutkin, pitkästä aikaa mulla on ollut ihan tosi hauskaakin välillä. En tajua miten yhtäkkiä tulee niin väsynyt ja voimaton olo. Niin voimaton, että oikeasti ihmettelen miten olen tässä vielä. En oikeastaan osaa kertoa tämä enmpää mun tämän hetkisistä fiiliksitä tai olosta, kiteytettynä mulla on henkisest ihan järkyttävän paha olla, tai ei välillä ole, jos saan muuta ajateltavaa niin voin jopa tuntea itseni ihan hyvinvointiseksi, mutta kun ajattelen asioita ja tajuan kuinka paljon mulla on asioita selvittävänä enkä vaan jaksa niin sitten kaikki kaatuu. En vain oikeasti jaksa, en enää jaksaisi jaksaa paremman päivän toivossa, tiedän parempien äivien tulevan kun niitä on ollutkin, mutta nyt vain jotenkin tuntuu etten jaksaisi käsitellä ajatuksia. Haluisin vain kaiken olevan hyvin ja haluaisin olla jo terve. Vaikka kuinka haluaisin jaksaa ja pystyä käsittelemään asioita ja tunteita ja jaksaa päivästä toiseen niin tuntuu etten jaksa, Haluan jaksaa, muten jaksa. En halua, että minulle käy mitään, mutta miten voin jaksaa? Tiedän, että paremmat päivät ja parempi olo tulee kun vain jaksaa, niin se on jo hetki sittenkin tullut, mutta miksi nyt tuntuu etten vain jaksa? Minulla on mennyt niin paljon paremmin nyt ja nyt yhtäkkiä paha olo nostaa päätään vaikka syömishäiriön kanssa meni niiiin paljon paremmin? Miksi? Miksi juuri minä? Eikö minulla oikeasti olekaan mennyt hyvin, olenko vain luullut? Oikeasti minulla on mennyt paljon paremmin, menee vieläkin paremmin, taisiis, no menee kyllä mutta silti nyt on tälläinen olo. En tajua mitä tämä on. Sata ja vielä pari päälle olisi asioita mietittävänä ja jaksetavana, mutta entä jos ei nyt vain tällähetkellä jaksa? Onko ookoo lykätä ajatuksia paremman toivossa ja käsitellä niitä vähän myöhemmin? Onko ookoo jos on jaksanut niin paljon eikä juuri nyt jaksa? Riittääkö vain jos jaksaa elää ja olla, Ajattelen sitten myöhemmin?

10af77a0c1e17b05caa9db3217a9a8e4

Oma mielipiteeni on se, että on ookoo jos ei aina jaksa. Jos tietää joka päivä tekevän parhaansa eikä aina jaksa niin riittää kun vain pysyy hengissä ja jaksaa olla, se on tärkeintä. Välillä saa olla jaksamatta, kunhan jaksaa pyytää apua jaksamiseen. Välillä saa Olla huono hetki ja tuntua pahalta, mutta koskaan ei saa jäädä asioiden kanssa yksin, aina pitää pyytää tukea. Jos ei jaksa niin sillloin ainoa mitä pitää jaksaa on luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät ja joskus vielä jaksaa. Hetkellä kun kaikki tuntuu epätoivoiselta, niin on vain pakko luottaa siihen, että jonain päivänä vielä jaksaa ja asiat ovat hyvin!

Vaikka minusta nyt tuntuukin, etten jaksa ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, niin yritän ajatella että joskus tulen vielä jaksamaan. Olen jaksanut niin paljon, että saan olla väsynyt, tällä hetkellä vaan yritän saada vähän muuta ajateltavaa ja yritän luottaa siihen, että pian taas jaksan. Vaikka tuntuu, etten jaksaisi edes elää tai akkuni eivät tule enään ikinä latautumaan, niin yritän. Olen luvannut yrittää ja näyttää mihin minusta on ja sen haluan tehdä. Haluan elää, haluan matkustaa, haluan opiskella ja haluan paljon muutakin. Vaikka nyt en jaksa mitään ja tuntuu etten ikinä jaksakaan enkä jaksaisi luottaa siihen että joskus jaksan niin yritän. Tiedän, että joskus vielä jaksan.

 

 

Joskus tuntuu, ettei jaksa. Joskus tuntuu, ettei mistään tule mitään. Joskus tuntuu, ettei kukaan kaipaa.  Silloin pitää mennä rakkaan ihmisen lähelle ja pyytää ottamaan kädestä kiinnni, halaamaan ja jaksamaan hetken omasta puolestasi. Juuri sinäkin olet arvokas ja tärkeä juurikin omalla tavallasi. Juuri sinä olet tärkeä vaikka et aina jaksaisikaan, tärkeintä on, että sinä olet siinä etkä ikinä lovuta.   

e6bf03dee162430bebe752515454fa6e

6 kommenttia

  1. mintti sanoo:

    Niin tuttua tunnetta ja juttua. Mutta se riittää että silloin kun ei muuta jaksa, niin riittää hengittää just nyt. Sitten hengittää seuraavan just nyt-hetken. Se riittää. Hienoa että selvisit tuosta alhosta, yritä muistaa se kun se seuraavan kerran iskee. Mäkin olen päässyt 45-vuotiaaksi muistamalla että aina se pahin olo on helpottanut. Mikään ei ole ikuista, ei onni eikä paha olo <3 Voimia!

    • noorakaroliina sanoo:

      (anteeksi huomasin sun kommentin vatsa nyt.) Voi miten jotenkin ihana kommentti, ei voi muuta sanoa. Olet niin oikeassa, että tärkeintä on jaksaa se nyt-hetki! Voimia sinnekkin! 🙂

  2. Tanja sanoo:

    En oo ite postannu blogiini mitään pitkään aikaan, mut pakko sanoa et tää teksti oli aivan niinku omasta suusta! 😮 tsemppiä <3

    • noorakaroliina sanoo:

      Voi eikä! Jotenkin helpottavaa kuulla, ettei ole ajatusten kanssa yksin, mutta silti ihan kamalaa! Voimia sinullekkin! <3

  3. Jenni sanoo:

    Hyvin sanottu tuo, että oot jaksanut jaksamisen yli. Tiedän tunteen ja toivon, että nyt voit jo paljon paremmin. Jos edes päivän kerrallaan jaksaa, niin voi onnitella itseään! Tsemppiä sulle!!

    • noorakaroliina sanoo:

      Jep, on todella turhauttavaa jaksaa yli sen mitä oikeasti jaksaa. On paljon paremmin jo, vaikkä välillä tuntuukin ihan samalta niin jotenkin sitäkin on oppinut niin hyvin käsittelemään! Samoin sulle! <3

Kommentointi on suljettu.