Alku kohti parempaa huomista.

e63a27b12aea338e0b48a217c7ebbfa4 Nyt kysytään minulta rohkeutta, nyt annan kasvot sairauksilleni, paljastan todellisen itseni ja rohkaistun. itsensä häpeäminen tai muiden mielipiteistä välittäminen saavat nyt siirtyä taka-alalle. Haluan puhua suoraan, jakaa tarinani ja seistä selkä suorassa kaikista virheistäni ja vioistani huolimatta. Kukaan tässä maailmassa ei ole vioittumaton, en minä ainakaan, siksi aionkin nyt rohkaista itseni ja kertoa tarinaani. Samalla kun annan kasvot sairauksilleni, annan kasvot myös rohkeudelle ja päättäväisyydelle joka minussa on. Kiva kun juuri sinä eksyit blogiini, nyt kerron sinulle lyhyesti kuka minä olen.
👑
Minä olen Noora, tälläinen tavallinen suomalainen juuri täysi-ikäiseksi tullut nuori lähihoitaja opiskelija. Olen luonteeltani omasta mielestäni rohkea ja oma aloitteinen. Mielestäni olen myös ahkera ja tulen kaikkien kanssa toimeen, joskus liiaksikin. Asun äitini ja pienen koiramme kanssa, minulla on myös isosisko joka asuu omillaan. Vanhempani ovat eronneet kun olin vielä ala-asteella, olen siis tavallisen kaksilapsisen äidin tavallinen tytär. Mitäköhän muuta yleistä itsestäni kertoisin. En oikeastaan itsekään tiedä tällä hetkellä kuka olen ja mistä pidän. Sen tiedän, että haluan parantua ja saada normaalin nuoren naisen elämän, elämän täynnä jotain muuta kuin sairautta. Teen mitä vain parantuakseni. Vaikka parantumisen ja tulevaisuuden pelot ovat suuria, silti haluan parantua, haluan terveen elämän enemmän kuin mitään muuta. Nyt varmasti mietit mitä minä sairastan. Minä josta monen kommentin mukaa ”ei mitenkään uskoisi” sairastan syömishäiriötä, ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta noita suuria maanvaivoja jotka voivat joskus kuulostaa lieviltä häiriöiltä, sitä ne eivät kuitenkaan ole. Syömishäiriö on paljon muuta kuin vain syömisen vaikeutta, syömättömyyttä ja painon kanssa taistelua. Syömishäiriö on vakava ja pitkäaikainen maanvaiva joka ei ole mitään muuta kuin yhtä helvettiä, sitä ei tahdo edes pahimmalle viholliselleen. Samoin kuin ahdistuneisuushäiriö ja masennus, päällepäin hyvinkin näkymättömiä mutta ihmisen sisällä niin suuria ja kamalia, paljon tuhoa aiheuttavia sairauksia. Syömishäiriökin usein mielletään syömisen ongelmiksi ja painon kanssa tappeluksi, vaikka se on sitäkin niin kaikista eniten anoreksia on mielen sairaus, se on ennenkaikkea pään sisällä, vaikka toki yleisesti näkyy myös ulospäinkin. Masennus iski minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta, anoreksiaa ja ahdistuneisuushäiriötä olen sairastanut monta vuotta, aivan liian kauan. Myöhemmin kuvioihin tuli siis myös masennus. Monta vuotta tähän asti on mennyt sairastaessa ja täysin pimeydessä itseni ja elämäni kanssa, vasta nyt kuluneena talvena tajusin miten sairas olinkaan ja etten voisi jatkaa niin. Tajusin olevani masentunut ja niin sekaisin, että luulin ainoan vaihtoehdon olevan vain sairastaa lopun elämääni joka olisi sekin loppunut lyhyeen. Nyt olen kuitenkin parantumisen halun ja sen eteen taistelun polulla, kaikki nämä sairaudet ajavat minut usein aivan hulluksi ja saavat elämän tuntumaan ylitsepääsemättömän rankalta, silti olen päättänyt jaksaa päivästä toiseen. En ole enään ikinä valmis antamaan masennukselle ja syömishäiriölle täyttä päätäntävaltaa, sillä onhan tämä elämä minua varten. Elämäni ei ole sitä varten, että voisin elää masennuksen ja syömishäiriön pillin mukaan.
🌹
Parantuminen ja sen ylläpitäminen jokainen päivä on vaikeinta mitä olen ikinä koittanut, sitä voi olla vaikea uskoa ennen kuin sen itse on kokenut, mutta niin se on. Parannun hieman omalla tyylilläni, en tee niinkuin kaikki muut vaan teen niinkuin tiedän ,että paranen parhaiten. Parantuminen ei ole ruusuilla tanssimista, eikä aina edes tiedä haluaako parantua vai ei, silloin on pakko löytää se jokin pieni ääni joka kertoo normaalin ja hyvän elämän odottavan kaiken sen taistelun jälkeen. Parantuminen on väsyttävää ja aikaavievää, se vie kaiken voiman, niin henkisen kuin fyysisenkin. On kuitenkin vain pakko jaksaa päivästä toiseen, muistaa, että parantuminen palkitsee kyllä. Masennus ja syömishäiriö eivät ole elämää. Taistelen jokainen päivä sen haluamani oikean elämän puolesta ja taistelen viedäkseni parantumistani eteenpäin, se on kuitenkin päivästä toiseen todella vaikeaa. Omista ongelmistaan ja sairauksistaan ei voi ottaa lomaa tai edes vapaapäivää, olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulla on sairaudet joista voin parantua! Vaikka joka päivä olen aivan poikki ja väsynyt olemaan sairas, on minulla mahdollisuus parantua. Ennen en nähnyt valoa tunnellin päässä, nyt näen! Se on asia josta olen salaa hieman ylpeä itsestäni, näen valoa tunnelin päässä, haluan parantua ja saada taas oikean elämän. Vaikka se vaikeaa onkin, haluan taistella, haluan jakaa tarinaani parantumisesta ja siitä kuinka elämä vielä voittaa! Täällä on varmasti monia jotka kärsivät samoista sairauksista ja ongelmista sekä voivat samaistua tunteisiini. Toivon, että voin kirjoituksillani rohkaista muita ja jakaa tunteitani itseni ja myös muiden avuksi. Sekä kertoa yleisesti millaista elämä näiden sairauksien kanssa on. Muistuttaisin vielä, että kaikista vaikeuksista ja huonoista hetkistä huolimatta haluan jakaa parantumismyönteisesti asioita arjestani, elämästäni ja kaikesta mitä maa päällään kantaa. Aion siis kirjoittaa myös ohi aiheen eli en aio kirjoittaa vain omasta itsestäni ja sairauksistani vaan varmasti tulee myös kirjoituksia jostain muustakin. Aion myös julkaista paljon kuvia, sillä pidän valokuvaamisesta.
💐
Tälläinen minä nyt siis olen, anoreksiaa, masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä sairastava nuori tyttönen joka haluaa parantua, elää täyttä elämää terveenä ja saavuttaa elämässään onnellisuuden. Kaikki on mahdollista kun uskoo ja luottaa itseensä, uskaltaa pyytää apua ja ottaa sitä vastaan sekä olla rohkea!  Toivottavasti tästä sai nyt hieman osviittaa kuka minä olen ja mistä kirjoittelen. Haluan, että minua kohdellaan kuten muitakin ihmisiä ja jos tunnet minut niin toivon sinun kunnioittavan minua sen verran, että et pidä minua sen kummallisempa kuin muitakaan. Meillä kaikilla on asioita joita emme muille kerro ja silti olemme kaikki tasavertaisia ja ansaitsemme samaa kohtelua. Minulle saa antaa ehdotuksia mistä kirjoittaisin ja kommentteja saa laittaa tulemaan! Kerron toki myöhemmin pitkin matkaa itsestäni enemmän, mutta tässä nyt hieman alkua. Koko tarinaani alusta asti en oikeastaan itsekään tiedä, sillä se on minulle täysin sumuista aikaa. Pyrin kuitenkin avaamaan tarinaani mahdollisimman hyvin.
💕
Me kaikki olemme sairaan upeita ihmisiä, riippumatta yhtään mistään olemme kaikki saman arvoisia ja yhtä tärkeitä. Huolimatta siitä olemmeko sairaita vai terveitä me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Kunnioitetaanhan siis kaikki toisiamme juuri sellaisina kuin olemme, olemme kaikki haavoittuvaisia, emmekä kukaan ole vioittumattomia. Meidän ei tarvitse täysin koskaan ymmärtää toisiamme eikä olla kaikkien parhaita kavereita, silti me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja upeita ihmisiä. Ei oteta toisiamme itsestäänselvyytenä eikä yritetä muuttaa toista ihmistä juuri sellaiseksi kuin itse haluamme, sillä niin tekisimme maailmasta todella tylsän paikan. Muistetaan kaikki kunnioittaa toistemme mielipiteitä ja antaa kaikille mahdollisuus olla oma itsensä. Näin meillä kaikilla on aina hieman parempi olla. Ollaan kaikki sairaan ihania itsellemme ja toisille.❤

❤uskotaan, unelmoidaan ja tehdään töitä paremman huomisen puolesta❤

5c3da9a263160374e200574aeea5f23e

Aina on tilaa yhdelle selfiellä, eikö? 😃
Aina on tilaa yhdelle selfiellä, eikö? 😃

2 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Ihana,aito teksti!! Tervetuloa kirjoittamaan! Ihailen tyyliäsi avata asioita! 🙂 voimia! <3

Kommentointi on suljettu.