Miltä masennus tuntuu?

Pahalta.

Kuvittele että yrität joka päivä taistella päänsisäisten ”äänien” kanssa jotka haukkuu sinua. ”Olet maailman surkein ihminen. Et ole ansainnut mitään hyvää elämässä. Et ole ansainnut onnea. Olet säälittävä”.

Tämä sairaus saastuttaa niin syvälle ajatukset, että alat jo uskomaan niihin. ”Olet ruma,läski,laiska,et ole minkään arvoinen”.

Miten ihminen joka ennen on ollut hyvinkin itsevarma omista tekemisistään. Pitänyt itseään hyvällä tapaa ihan nättinä ja kroppaki oli ihan jees. Jaksoi liikkua, jaksoi ajatella tulevaa. Käydä töissä, hymyillä ja nauraa. Moitin vain itseäni silloin jos en onnistunut jossain, mutta sehän on normaalia.

Minua ei ole ikinä koulukiusattu, mutta tämän sairauden kanssa se tuntuu siltä, koska ajatuksesi moittivat sinua kaikesta. Siis ihan kaikesta.

Sinulla hävettää kaikki itsessäsi. Kaikki mitä olet tehnyt ja kaikki mitä olet jättänyt tekemättä.

Mutta ne ei ole sinun omia ajatuksia vaan tämän sairauden. Sen tiedän, mutta sitä asiaa ei pysty ajattelemaan järjellä kun sairaus on päällä.

Ihminen uskon enemmän niitä huonoja ”ääniä”.

Päivät kuluvat maatessa.

Väsyttää…Mikään ei auta tähän väsymykseen. Ei vaikka nukkuisin 20h/vuorokaudessa.

Tietenkin on normaalia kokea väsymystä, mutta masentunut ei tunne itseään missään vaihessa pirteäksi.

Masennus karkoittaa kaiken ympäriltäsi. Ystävät kysyvät kahville ja yrität aina keksiä tekosyyn siihen ettei tarvitse lähteä. Se ei ole ystävistä kiinni. Rakastan heitä enemmän kuin ketään, mutta tämä sairaus ei päästä sinua lähtemään. ”Ei sinulla ole mitään mukavaa kerrottavaa. Ei sinun elämässä tapahdu mitään. Olet tylsä ja väsynyt ihminen”

”En jaksa enään näitä. Miten saan tämän olon pois?”

”Olet yksin”

”Olet säälittävä”

”Sinulla ei ole tulevaisuutta”

”Sinusta ei ole mihinkään”

TURPA KIINNI!!!!!

Jamicon biisien sanoja lainatessa:

”Jossain joku kuiskaa älä jatka”.

Eikö tunnukkin pahalta? Nämä ajatukset ovat päivittäin masentuneen ihmisen mielessä. Mutta se ei ole sitä itseään, vaan masentuneen aivokemiat eivät toimi samallalailla mitä terveellä ihmisellä.

Yrittäkää ihmiset ymmärtää jos lähipiirissäsi joku sairastaa mielenterveys-ongelmia. Hulluus  ei tartu. He tarvitsevat vain aikaa.

Vaikka välillä hymyilisi ja nauraisi. Se ei meinaa sitä, että ne pahat ajatukset ei pyörisi päässä.

Masentunut ihminen on se sama henkilö jonka olet aina tuntenut, mutta aivot eivät ole sillä hetkellä ne samat. Tai no osa niistä.

20170406_210511

Mutta tälläistä tällä kertaa!

Seurata voi:

Snäpchat: tagpu
Instagram: tagpu

Terveisin: Tanja 🙂