Masennuksen jälkeinen masennus.

Olisiko tässä uusi diagnoosi?

Siittä on hyvin pitkä aika kun viimeksi olen postannut mitään blogiini. Anteeksi siittä.

Syy hiljaisuuteen on ollut siinä, että olen yrittänyt säästää voimavarojani ja en vain ole saanut aikaiseksi kirjotettua. Blogini on ollut päivittäin mielessä ja olen potenut jopa huonoa omaatuntoa siittä etten ole kirjoitellut.

Mutta asiaan. Mitä minulle kuuluu nykyään?

Kuten monet teistä tietää ja uusille lukijoille sen verran tietoa, että sairastan vaikeaa masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, ocd:tä ja minulla on myös postraumaattinenstressireaktio.

Masennukseni pahimmasta vaiheesta tulee näinä päivinä tasan vuosi kun sairauteni meni erittäin pahaksi. Itsetuhoiset ajatukset pyöri päässä ja en ollut oma itseni. Tai ajatukseni ei ollut minun vaan sairauteni saastuttama. Ocd minulla on ollut jo nuoresta asti. Sairaalassa olin oikeastaan vuonna 2016 koko tammikuun-toukokuun ajan ja se oli hyvä asia.

Sairaalan jälkeen olin asiakkaana Lipsyssä (liikkuvapsykiatria) ja se oli hyvä paikka. Ihanat hoitajat ja sain paljon apua. Lääkkeitä meni myös kourallinen päivässä, ja menee edelleen.

Nyt olen ”psykiatrisella polilla” hoidossa jossa käyn x viikkoon juttelemassa.

Nyt kun on tosissaan kulunut vuosi siittä olen alkanut miettiin oloani. Ehkä se pahin synkkyys on haihtunut, vaikka tulee päiviä jolloin tekisi vain mieli luovuttaa, mutta rakkaan lapseni takia taistelen joka päivä. En pystyisi jättämään häntä.

Mutta masennus..En olisi ikinä uskonut että se on näin sitkeässä kiinni. Tuntuu kun se ei anna hetkeksikkään rauhaa. Samoin ahdistus. Yritän joka ikinen päivä taistella pääni sisällä tätä sairautta vastaan. Minulle on kyllä sanonut monet ammattilaiset että Tanja RAUHOTU! Sinä uuvutat itsesi tuolla, että olet itsellesi joka päivä niin ankara. Mutta kun se vain on niin vaikeaa. Mutta se on minun luonne. Yritän taistella yksin pääni kanssa. Mutta tämän sairauden kanssa on taisteltava yksin. Apua saat muilta, mutta ne eivät pääse pääsi sisään.

En oikeen osaa sanoa edes miten tästä sairaudesta pääsee eroon? Millon tämä lähtee pois? Mitä minun pitäisi tuntea? Millon alan taas ajatella asioista positiivisesti ja alan nauttimaan niistä pienistäkin asioista? Millon tämä tapahtuu? Mutta sitä ei tiedä kukaan. Se tekee tästä sairaudesta niin vaikeaa. Ei ole olemassa aikaa että nyt 20.4:ttä sinä olet parantunut. Jos jalka murtuu se on tietyn aikaa kipsissä ja sitten alkaa kuntoutus joka kestää muutamasta viikosta kuukausiin. Mutta tämän kanssa se ei ole niin.

16934141_10208967721454360_1558303461_n

Masennukseni on nyt siis mennyt taas pahempaan kuntoon ja samoin ahdistus. Mutta periksi en anna, en vaikka mikä olisi. Ja toivon ettei se saastuttaisi päätäni taas siihen pahimpaan oloon mikä joskus oli.

Joka päivä väsyttää. Voisin vain nukkua 24/7 ja pakolliset tehtävät tulee tehtyä. Siittä olen kiitollinen että minulla on lapseni. Ilman häntä en jaksaisi mitään. Hän auttaa minut pitämään arjessa kiinni. Kiitän hänestä joka päivä.

Hän on se joka pitää minut hengissä.

Joka päivä veän ylleni sen ”maskin” ja sanon ”ei tässä mitään hätää. Kyllä tämä tästä” Mutta se ei ole totta. Sekin uuvuttaa. Vihaan valehtelua, mutta en halua tuottaa muille huolta.

Mutta helppoa tämä ei ole. Antaisin vaikka vasemman käteni että saisin pääni kuntoon. Ja kyllä olen tosissani. Niin vaikeaa tämä on.

kuva: instagram16996864_10208967720934347_314849056_n

Mutta vaikka itse olen ammatiltani Mt-hoitaja ja nähnyt paljon mielenterveysongelmista sairastavia, mutta sen todellakin vasta silloin ymmärtää kun se itselle osuu kohdalle.

Minulla on alkanut kiinnostaan alkaa pitämään ”vblogia” mutta ensin täytyy kyllä ostaa hyvä kamera. Jotenki olisi helpompaa puhua ihmisille asioista vaikka rakastan kirjoittamistakin. Mitä mieltä olisitte?

Lupaan tästä edespäin kirjoitella enemmän. Pää raksuttaa aina uusia aiheita, mutta kun saisi ne vielä koneelle kirjoitettua. 🙂

Mutta mitä teille kuuluu rakkaat lukijat? ❤

Elämääni voi seurata myös

Snäpchat: tagpu (sinne olen laitellut videoita)
Instagram: tagpu

Terveisin: Tanja 🙂