Heippa taas kaikille! 🙂

Maanantaina aloitin päiväsairaala hoitojakson, mutta tänään hoitoneuvottelussa päädyttiin että mun olis hyvä mennä taas osasto-jaksolle. 🙁

Miksi siis päädyttiin tähän?

Ahdistus on ollu reilun viikon todella pahana. Olen saanut todella pahoja paniikkikohtauksia vaikka mulla on nyt todella voimakkaat lääkitykset. Silti ne ei auta. Tulee olo että mikä siihen sit auttaa? Pitäisikö lääkäri vain kirjoittaa lausunto: ”Toivoton tapaus. Lähetetään saunan taakse ja niskalaukaus” 😀 no joo, mutta fiilikset todella huonot. Myös masennus meinaa pukata sen myötä päälle. Muutama viikko sitten vielä olo oli menossa parempaan suuntaan ja nyt taas takapakkia siis on tullut. Turhauttaa..turhauttaa..ahdistaa. miksi?

Miksi tämä sairaus on näin vaikeaa?

Siksi koska tälle sairaudelle ei ole päivämäärää milloin paranee.

jos jalka menee poikki, ok sulla saattaa olla 2kk jalka kipsissä ja sit vähän kuntoutusta.

voi kun nämä mielenterveys-ongelmatki menisi nuin. Olisikin jokin päivämäärä milloin olo helpottuu ja paranet. ”25.6.2016 sinulla on taas kaikki hyvin” voi kun se olisi nuin. Mutta ei, tämä vie aikaa. Kuukausi jopa vuosia. Ehkä koko elämän!

Tämän sairauden myötä olen myös jollakin tapaa kadottanut itseni. En jotenkaan osaa tiedostaa mikä on minua,mitkä on oikeita tunteita vai johtuuko ne lääkkeistä. Puoli vuotta mun elämä on pyöriny vain tän sairastamisen ympärillä. Kokeiltu eri lääkityksiä, sairaaloissa oltu koko tän sairastamisen ajan. Kaikki siis on pyöriny tämä hel*etin sairauden ympärillä. Haluaisin vaikka viikoksi unohtaa tämän ja olla vain ihan normaali ihminen ilman mitään ongelmia.

ehkä sen aika tulee joskus.

Joskus? Voihan vittu sanon minä. (Anteeksi ruma sana) mutta kyllä tää alkaa jo vähän rassaamaan! Murr.

terveisin: Tanja 🙂

Seuraa instagramissa nimimerkillä: tagpu.