Muistan sen päivän kun sain ensimmäisen rytmihäiriö kohtauksen. Olin 6-vuotias ja katsottiin illalla perheen kanssa Bätmän-elokuvaa. Elokuvassa tuli tällainen säikähtävä kohtaus jossa lepakot lähti lentoon. Tunsin, että nyt tuntuu oudolta ja menin äidin syliin istumaan ja laitoin hänen käden rinnalleni. Sydän hakkasi ihan älyttömän kovaa, eikä kukaan meistä tiennyt miksi se ei rauhottunut. Soitto päivystykseen ja sieltä saatiin koti-ohjeet. Tilanne silloin rauhoittui itsestään.

 

Kohtauksia alkoi sitten tulla tiheämmin ja asiaa lähdettiin tutkimaan. ” Superventikulaarinentakykardia”. Sen diagnoosin sain jo pienenä lapsena. Eli minulla oli sydämessä ylimääräisiä hermoratajohtoja jotka aiheutti minulle nämä kohtaukset.

 

Kerron vähän mitä se meinaa:

” Supraventrikulaarinentakykardia (SVT) tarkoittaa nopealyöntisyyskohtausta. Sen synnyttävä rakenne sijaitsee sydämen eteisissä, eteis-kammiosolmukkeessa tai eteis-kammiorajassa.
Oireet
Kohtaukset alkavat yleensä äkillisesti ja kestävät minuuteista tunteihin. Ne tuntuvat tykytyksenä ja huimauksena. Oireet johtuvat alentuneesta verenpaineesta ja sen synnyttämistä heijasteista. Kohtaukset ovat yleensä kiusallisia, mutta vaarattomia. Pieni osa häiriöistä saattaa varsinkin sydänsairauden yhteydessä aiheuttaa tajunnanhäiriöitä tai pitkittyessään muuttua hengenvaarallisiksi. Kohtaukset alkavat tyypillisesti äkkinäisestä liikkeestä, joka aiheuttaa muutoksen tahdosta riippumattomassa hermostossa. Kohtauksen syntyä edistää fyysinen tai psyykkinen rasitus tai muuten poikkeava olotila. Myös lisälyöntien esiintyminen edistää kohtauksen tuloa. Kohtaus saattaa pysähtyä ns. vagusärsytyksellä, kuten pidättämällä hengitystä, yskimällä tai juomalla kylmää vettä. Jos kohtaus on vaikeaoireinen ja se pitkittyy, on syytä hakeutua päivystyspoliklinikkaan.”

 

Lapsuus ja nuoruuteni menivät aikalailla sen elämisen kanssa. Olin todella herkkä saamaan näitä rytmihäiriö-kohtauksia. Jos oli pienintäkään pettymystä elämässä, stressiä yms. En saanut ikinä liikaa urheilla, en juoda kahvia, lyhyet yöunet, en saanut nostaa jalkoja ylös, äkillisiä liikkeitä piti varoa. Ja vielä kaiken tämän päälle minulla oli ”paniikkihäiriö” joka ei yhtään auttanut varmasti asiaa. Sydämeni reagoi heti näihin. Minulle ei auttanut enää niihin kohtauksiin kotihoito ohjeet eikä muut suusta annettavat lääkkeet.

 

Sydän löi aina niin kovaa, että sitä ei enää oikeasti enää tuntenut, muistan vain sen kun heiluin sängyssä ja en pystynyt olemaan paikoillani, mutta pakko oli koska en saanut nousta sängystä.

 

Aina piti mennä ensi-apuun, Tippa suoneen, Ekg-laitteet kiinni, happimaski naamalle ja siinä odotella että lääkäri pääsisi laittamaan lääkkeen suoneen. Tämä lääke pysäyttää sydämen ihan sekunniksi, jotta sinusrytmi saatiin tasaantumaan. Muistan edelleen sen tunteen kun se lääke laitettiin. Vedin niin sanotusti sen ”viimeisen” henkäyksen kun sydän pysähtyi vaan hetkeksi. Sitten tuli levollisuus.

 

Sydämeni löi siis aina siinä 240-260krt/minuutissa. Huippu ennätys oli kerran 285krt/minuutissa. Silloin tuli jo hätä hoitohenkilökunnallakin kun lääket ei tehonnut. Sydämeni meni kammiovärinä tilaan, joka siis meinaa sitä, että sydän alkoi olla siinä tilassa pysähtyykö se kokonaan vai ei. Muistan silloin 15-vuotiaana olevan TODELLA hätäinen ja paniikissa. Lääkärin ja hoitajat pyöri ympärillä ja kaaos oli kamala ja hätä heidän silmissä oli niin nähtävissä. Mutta onneks silloin tilanne saatiin kuntoon.

 

Tämän jälkeen sain ohjeeksi. Aina kun kohtaus tulee, pitää olla 30min sisällä ensiavussa. Lapissa kun silloin vielä asuin niin se rajoitti aika paljon menemisiä myös. En voinut lähteä ystävien kanssa tuntureille viettämään viikonloppuja. Alkoholi oli myös yksi aiheuttajista, minkä takia olin varovainen sen suhteen.

 

Hyi kun tulee ahdistava olo kun ajattelee niitä aikoja.
Mutta kesällä 2010 päätin, että nyt perkule haluan saada tämän ongelman pois ja suostuin tähän ablaatio-hoitoon.

tässä vähän tietoa siitä:

 

Mitä tarkoittaa katetriablaatio?
”Katetrihoidolla (katetriablaatio) tarkoitetaan sydämen sisältä tapahtuvaa rytmihäiriötä aiheuttavan sähköisen rakenteen poistamista. Hoitoinstrumentti, ablaatiokatetri, viedään verisuonia myöten sydämen sisällä rytmihäiriötä tuottavaan kohtaan sydämen seinämässä. Tähän alueeseen kohdistetaan katetrin kärjen kautta radiotaajuista sähkövirtaa. Tämä aiheuttaa sydämen seinämään tarkoin säädettävissä olevan pistemäisen hoitoarven, joka estää rytmihäiriön.”

 

Oys:iin lähdettiin parhaan ystäväni Annen kanssa. Minun rakkain ystäväni lähti tuekseni silloin. Iso kiitos siis hänelle <3.

En muista tarkalleen kauanko operaatio kesti, mutta olisiko mennyt noin, 2-4 tuntia. Muistan sen tunteen kun operointi oli ohi ja minua lähdettiin viemään sydänosastolle, mietin päässäni. ”Tässäkö se nyt oli! Eikö minun enää tarvitse kärsiä niistä oloista”. Eli olo oli helpottunut.

sen jälkeen niitä kohtauksia ei ole enää ollut *koputtaa puuta*.
Nyt kohta 6-vuotta oireettomana ollut, mutta olen edelleen silti varovainen. En juo edelleenkään kahvia. Alkoholia käytän todella harvoin. Jos jokin vaiva on ollut sinulla pitkään, niin se jää tuonne takaraivoon ja siitä on vaikea päästä eroon.
Että tälläistä tällä kertaa!

Terveisin: Tanja 🙂