Tämän päivän ajatelmia masennuksen kanssa elämisestä.

Kirjoitan tekstini tähän suoraan jonka kirjoitin tänään kirjoitusterapiassa.

2.2.2016

” Voihan pääni miksi et toimi? Tämä olo ei ole hyvä, kun pääni ja sen sisältämät ajatukset ovat sekaisin. Ajatus ei toimi, se tuntuu jo fyysiseltä kivulta. Masennus mene jo pois! En tahdo olla enään kanssasi.

Tämä sairaus vie minulta hengen, tai ainakin se tuntuu siltä. Kaikki mikä ennen tuntui hyvältä, ei liikauta minua enään mitenkään.

Ennen Linja-autossa istuminen oli ihanaa. Sain hetken olla rauhassa, omassa olossa. Katsoin ulos ikkunasta, ihastelin kaikkea ja nautin elämästä.

Miksi en enään ajattele niin. Kylmänhiki puskee, kun edes ajattelen astumista sen auton kyytiin. Ihmiset ympärillä ahdistaa.”Menkää pois!” Pääni huutaa. Ne tuntemattomat silmäparit jotka katsovat minua ympärilläni ahdistaa. Tuntuu kuin ne kaikki näkisivät sisälleni.

Aurinko paistaa auton sisään. Sekään ei enään ilahduta. Mietin pääni sisällä ”Miksi?!” Miksi tuo valopallo taivaallakaan ei enään saa aikaan mitään tunteita minussa.

Tämä 20minuutin kestävä matka on jo niin raskas. Olen sen jälkeen todella voimaton. Ne pään sisäiset kamppailut keskenään saavat oloni siihen pisteeseen, että tärisen, huimaa ja oksettaa.

Kukaan ei voi tätä oloani minulta ottaa pois. Minun täytyy yksin taistella, mutta miten? Se on asia mitä en tiedä.”  – Tanja.

 

Niin kuin olen asiaa painottanut monelle. Masennus on sairaus ja ihminen ei päätä siihen sairastua. Tai en minä ainakaan tahtonut tälläistä oloa. Masentuneen ihmisen ajatukset ovat amputoitu, ne ei toimi kunnolla.

 

Mutta tässä näette tältä päivältä pienen tekstin vaikea-asteista masennusta sairastavan kirjoituksesta.

 

Terkuin: Tanja! 🙂

 

3 kommenttia

  1. an-ri sanoo:

    Hei Tanja,

    Todella ihanan näköiset blogisivut sinulla. Upean rohkea nainen olet, kun tuot esille näin henkilökohtaisen asian. Uskon, että tästä saa todella moni apua ja vertaistukea omiin kamppailuihin masennuksen kanssa. Suomessa masennus on niin yleistä, jokaisen lähellä on varmasti ihminen, joka siitä kärsii/on kärsinyt. Silti, vieläkin vähän tabu meidän yhteiskunnassa, mutta miksi? Juuri siksi onkin tärkeää, että rohkeat ihmiset antavat asialle kascot ja äänen. Kiitos sinulle rohkeudesta ja tsemppiä kovasti!

    • Tanja sanoo:

      Heippa!

      Ja kiitos kommentistasi! 🙂 Masennus on kyllä edelleen tabu suomessa, vaikka siihen sairastuu noin joka viides suomalainen jossakin vaiheessa. Lievästi,keskivaikeasti tai vakavasti. Olen siittä kiitollinen, että pääsin jakamaan tämän blogin kautta elämääni ja toivon monien ihmisten siittä saavan vähän vertaistukea. 🙂

Kommentointi on suljettu.