Heippa kaikille ja anteeksi siittä, että en ole päässyt postaamaan blogiini. Olen edelleen osasto-hoidossa ja pääsin viikonloppu lomille. Joten nyt pääsin vasta koneelle kirjoittamaan. 🙂
Eli asiaan siis!
lyhyesti kerron mitä pakko-oirehäiriö meinaa:
” Pakko-oireinen häiriö (myös OCD, lyhenteenä sanoista obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö, joka luokitellaan ICD-10 tautiluokituksessa ahdistuneisuushäiriöihin. Pakko-oireita voi liittyä myös muihin psyykkisiin häiriöihin kuten masennukseen. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy potilaan pakonomaisina ajatusmalleina ja/tai tapana tehdä joitakin rituaalinomaisia tehtäviä eli pakkotoimintoja, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta tai katastrofilta. Potilas yrittää varmistaa, ettei itse aiheuta muille tai itselle peruuttamatonta vahinkoa. Useimmilla ihmisillä on pakonomaisia tai ahdistavia ajatuksia ja impulsseja. Pakko-oireesta kärsivä ahdistuu näistä ajatuksista ja pakkotoimintojen avulla hän yrittää poistaa tai vähentää huolta ja siitä seuraavaa ahdistusta.” – www.wikipedia.org
Mutta miten se minun kohdalla on ilmennyt.
Minulla oli nuorempana (n.16-vuotiaana) pakko-oirehäiriö todella voimakasta. Saatoin jäädä ”jumiin” esimerkiksi valokatkaisimeen. Saatoin rämpyttää katkasinta päälle ja pois, parhaimmillaan 20 minuuttiakin. Lopetin vasta kun olo tuntui hyvältä ja turvalliselta lopettaa. ” Okei nyt vielä kerran niin mitään pahaa ei tapahdu”
Mutta miten asiat on nykypäivänä.
Ne minun pakko-oireet liittyvät numeraalisiin toimintoihin.
Kaikki parilliset luvut ovat ”hyviä” ja pariton luku on ”paha”. Tarkistan esim, hellat,keittimet,ovet,hanat aina sen 2,4 tai 8 kertaa.
Tämä asia toistuu myös melkeen jokaisessa asiassa arjessani. Ruokailussa en voi ottaa esim, 3 lihapullaa koska se on pariton luku. Televisio kun sammutan, niin se täytyy laittaa 4-kanavalle. Hampaiden pesussa. Siis melkein joka asiassa mitä teen.
Minulla on myös näitä ”pakko-ajatuksia” jotka keskittyy lähinnä kuoleman pelkoon. Yhtäkkiä saattaa tulla ajatus: ” Jos nyt laitan tämän tavaran tänne yölaatikkoon niin tulen kuolemaan yön aikana”
Myös minulla on tämä yleisin bakteerikammo. En voi käydä kaupassa ilman hansikkaita. En voi koskea mihinkään mihin muut ihmiset ovat koskeneet. Esimerkiksi kauppakärryt tai maksaessa pinkoodin näppäimistöön. Kädet täytyy pestä aina välittömästi jos olen koskenut paljain sormin johonkin, mihin muut ihmiset ovat voineet koskea. Käteni siis on verillä aika useasti!
Yleensä ihminen joka sairastaa pakko-oirehäiriötä tiedostaa tekemisensä ja pakkotoiminnot, mutta silti ne on tehtävä, koska ahdistus niiden jättämisestä pois on pahempi. Siksi ihmiset tekee ne asiat mielummin jotta saa ahdistusta lievennettyä.
Eikö kuulostakkin hullulta? Kyllä jopa itsestäni, mutta tämä häiriö on ollut minulla jo yli 10-vuotta joten se on tullut jo niin omaksi osaksi arkea. Tottakai haluaisin päästä siittä eroon, mutta se on pitkä prosessi joka vaatii psykoterapiaa ja oikean lääkityksen oheksi.
Terveisin: Tanja 🙂