Jaksaminen ja viitsiminen

Musta tuntuu että moni ihminen sekoittaa sanat jaksaminen ja viitsiminen. Toki niitä käytetäänkin mielestäni vähän sekaisin, emmä nyt jaksa, sanotaan kun ei oikein hotsittais eikä viitsis. Sitten kun on joku todellakin energiarajoitteinen, kuten CFS-ihminen tai narkoleptikko tai unettomuudesta kärsivä ja sellainen käyttää sanaa jaksaa, niin siinä tarkoitetaankin aivan eri asiaa. Eli mun mielestä jaksamis-sanalle pitäisi olla sellainen synonyymi joka tarkoittaisi todella jaksamista, että ei jaksa, ei pysty vaikka kuinka haluaisi, mutta kroppa sanoo vahvasti EI.

Mä usein sanonkin että en pysty. Ja tarkoitan sillä sitä että kroppa tai mieli tai molemmat eivät vain kykene juuri silloin siihen mihin pitäisi, käydä kahvilla tai kävelyllä tai lähteä johonkin retkelle tai reissuun, nähdä jotain ihmistä. Silloin kyse ei ole siitä etteikö mua huvittaisi – yleensä todellakin huvittaisi ja haluttaisi olla sosiaalinen ja osallistua elämään. Joskus on vain paukut niin loppu, energiavarastot tyhjää täynnä ettei voi. Jos sellaisina hetkinä pakottaa  itsensä toimimaan niin mun kohdallani pahimmillaan se johtaa siihen että en jaksa edes puhua, puhe puuroutuu koska suun lihakset ei jaksa muodostaa sanoja, päässä heittää ja tuntuu ettei ole voimia edes paikallaan makaamiseen. Sekin on liikaa. Ja jotkut ovat niin väsyneitä että oksentavat väsymyksestä. Se on kurjaa.

Joskus on valoa ja joskus on varjoa.
Joskus on valoa ja joskus on varjoa.

Eli sitä mun kohdallani tarkoittaa etten jaksa. Luulen että olen monen mielen pahoittanut perumalla juttuja ja sanomalla etten nyt jaksa. Sehän voidaan tulkita siten ettei mua huvita. Toivoisin että mua tuntevat ainakin ymmärtäisivät että jaksamista on monenlaista eikä se ole omasta päätöksestä kiinni jaksaako vai eikö.

Tänään mä jaksoin päivällä ommella verhoja, miehu silitti ja ripusti, ja nyt meillä onkin Jee Jee – verhot makkarissa, olkkarissa ja keittiössä!! Mahtavaa, muutosta on noin 4kk 😀 Ja se veikin voimat niin että nyt haluan olla hiljaa, olen koneella, se on rauhallista ja sormet jaksavat kirjoittaa, mutta muuta en jaksakaan. Ajattelin soittaa jollekulle ystävälle illalla, mutta en nyt jaksakaan. Täytyy siirtää taas tulevaan – sekin asia. Toivon lukijoille jaksamista ja ymmärrystä heitä kohtaan jotka eivät aina jaksa <3

5 kommenttia

  1. Maija sanoo:

    Viitsiminen ja jaksaminen on todellakin kaksi eri asiaa. Joskus tuntuu että on henkisesti niin väsynyt että ei jaksa ketään ihmistä, ei edes omaa perhettä. Ja sulla kun tuo jaksamattomuus on fyysistä niin ei todellakaan pitäis kenenkään loukkaantua jos ei jaksa. Fyysinen ja henkinen väsymys tuntuvat ainakin mun kohdalla ruokkivan toisiaan niin että kun henkisesti olis virkeämpi niin fyysiset voimat on niin loppu ettei jaksa kutsua vieraita tai lähteä edes kahville jonkun kanssa. Ja toisinpäin. Tai molempia. Silloin sitä ikäänkuin kääntyy sisäänpäin ja yrittää jaksaa olla vaan. Sekavaa mutta tiedän että sä ymmärrät. Jaksamista, niin paljon kun se on mahdollista <3

    • mintti sanoo:

      Ymmärränpä hyvinkin! Kiitos ja ihanaa että joku edes ymmärtää, se tekee hyvää mielelle kun tajuaa ettei ole yksin <3

  2. Tepa sanoo:

    Hyvää pohdintaa, noilla sanoilla todellakin on omat merkityksensä! 🙂 Itselläni on nyt menossa myös kausi, jolloin en oikeasti jaksa hoitaa muuta kuin aivan välttämättömimmät velvollisuuteni. En halua vältellä ihmisiä tai ihmisten seuraa, mutta itse ainakin tarvitsen oman tilani ja rauhani ja tämä vaihe voi kestää vielä useammankin kuukauden. Ehkä sen sitten moni käsittää, ettei minua vain huvita vaikkei tarkoitusperäni kuitenkaan ole se. Jokaisen voimavarat ovat niin yksilölliset. Kuten Maija sanoi niin varsinkin kun sinulla on fyysistä väsymystä, niin se on vielä oma jaksamisprosessinsa erikseen. Valoa ja aurinkoa siulle syksyyn. 🙂

    • mintti sanoo:

      Kiitos Tepa! Uskon että suurimmalle osalle ihmisistä (ja varsinkin jos ei ole ihan terve) tulee tarve välillä olla rauhassa ja keskenään ja ladata akkujaan. Ja lähes kaikilla meillä on omat kamppailumme, voimia sullekin <3

  3. Hyvä pointti tämäkin. Kielellä on ihan hirveän suuri merkitys siihen miten ihmiset käsittää asioita. Ja sillon just ihmiset ei ymmärrä että jos yleensä jaksaminen tarkottaa huvittamista että se joskus vois tarkottaa kykenemättömyyttä tai että joskus pään alueella oleva kova kiputila liitännäisoireineen ei ole päänsärkyä, vaikka se teknisesti tavallaan onkin. Mä luulen että ehkä helpompaa kuin yrittää saada sen sanan senhetkistä sisältöä muuttumaan, on valita sellainen sana, joka maallikolle intuitiivisesti kuvaa sitä asiaa mitä yrittää ilmaista. Mäki oon nyt vaan sanonut kavereille että ”am not able” kun tää pimeys on vienyt voimat. Mulla se on joku sellanen fyysisen ja psyykkisen väsymyksen ja aivosumun yhdistelmä.

Kommentointi on suljettu.