Nyt kun kesälomasta on jo useampi viikko, tuntuu siltä kuin sitä ei olisi ollutkaan. Jotenkin keho odottaa että koska se loma alkaa, ja tuntuu vähän ikävältä kertoa sille, että ensi kesänä! Sitten voi lomailla ja levätä! Aikamoinen uupumus ja voimattomuus seurasi tuota muuttohässäkkää. Se nyt oli odotettavissakin, mutta silti sitä säikähti kun oli niin voimaton olo että ei jaksa kävellessä nostella jalkoja, vaan se oli sellaista raahustamista, hyvin hidasta ja tuskaisaa.

Onneksi mulla on tosi hyvää ja informatiivistä vertaistukea, ihmiset auttavat toisiaan ja tutkivat mediaa mitä uutta on löydetty ja missä tehdään mitäkin tutkimusta. Lääkäri nimeltä Sarah Myhill on kirjoittanut kirjan CFSstä ja sen hoidosta, ja hän ajattelee että ongelma on mitokondrioiden energiantuotannossa, tai sen puutteessa oikeastaan. Ja hän suositteli että CFSsäläisen kannattaisi nauttia D-riboosia, asetyyli L-karnitiinia ja magnesiumia, nämä vauhdittaisivat ja tukisivat mitokondrioiden toimintaa ja energiatuotantoa. Mähän heti tilasin näitä ja jännityksellä alkoin ottaa aamuin illoin. D-riboosi on jauhetta jota laitetaan veteen, asetyyli L-karnitiini on virkeän värisiä kapseleita ja magnesiun sitraattia tilasin myös jauheena. Nämä lisättiin jo ennenstään nautittaviin d-vitamiiniin, biotiiniin, oikeisiin lääkkeisiin, multivitamiiniin, omega-3een ja ennenkaikkea LDN (josta on ollut mulle iso apu)  joita otin jo ennen. Vielä pitäisi lisätä c-vitamiini ja ubikinoni. Kauheasti vaan menee rahaa näihin, mutta kaikkea kokeilen mikä on jollakulla toiminut!

Nyt olen pari viikkoa nauttinut tuota lisäravinnecocktailia ja oikeasti tuntuu kuin pahin uupu olisi hieman helpottanut, jo parin päivän päästä jaksoin nostella jalkoja kun kävelin ja viimeisin työviikko meni ilman yhtään poissaoloa! Ja viimeisimmät aamuvuorot meni aavistuksen paremmin kuin aiemmin! Eli ihankuin ne vähäsen lieventäisivät tuota muutonjälkeistä rasitusta.

CFShän on mysteeri lääkäreille (ja potilaille). Vielä ei olla varmoja mistä se johtuu, mitokondriot on yksi mahdollinen syy, toinen (ehkä sen rinnalla) on mahdollinen sidekudospoikkeavuus, joka aiheuttaa sen että verisuonet eivät toimi kunnolla, eivätkä kuljeta verta ja happea sinne minne pitäisi, eikä meillä ole vertakaan tarpeeksi, vaan noin litra vähemmän kuin normihenkilöillä. Tästä syystä lihakset eivätkä aivot saa tarpeeksi happea, mistä johtuu että lihakset väsyvät ja menevät hyvin pienestä maitohapoille ja aivoissa on aivosumu ja muistiongelmat ovat ihan naurettavissa sfääreissä. Ja näiden lisäksi meidän autonominen hermosto käy huonosti, joko liikaa tai liian vähän, ja se voi olla joko syy edellisistä tai seuraus, sitäkään ei tiedetä. Mutta hurjasti meillä on autonomisen hermoston häiriöitä, ja ne taas vaikuttavat kaikkeen olemiseen.

Mitään näistä ei voi nykyisin keinoin todentaa laboratoriokokeilla, ainakaan niillä normikokeilla mitä on just nyt saatavilla. Ulkomailla tutkijat ovat kuitenkin tehneet löydöksiä aivoissa ja verisuonissa ja mitokondrioissa, ja löytäneet joitain markkereita jotka voivat olla tulevaisuudessa avainasemassa sairauden diagnosoimisessa. Eli toivossa on hyvä elää! Eihän fibromyalgiaakaan tunnistettu juurikaan vielä 10 vuotta sitten, mutta nykyään se tunnistetaan ja tunnetaan paljon paremmin. Ehkä CFSkin on joku kaunis päivä tunnettu ja tunnistettu sairaus johon me saataisiin asiallista apuakin! 🙂 Toivotaan näin!